Eglintonin korikahvallinen miekka

Tuotekuvaus

Skotlannin ylämaita pidettiin pitkään lainsuojattomien ja kapinallisten pesäpaikkana, eivätkä Brittien epäluulot olleet täysin perättömiä. Vuoden 1745 epäonnistuneen Jakobiitti-kapinan verinen päätös Cullodenin nummilla merkitsi sitä, että claymorien, skottilaisuutta symboloivien miekkojen, kantamisesta ja hallussapidosta tuli laitonta. Britti-imperiumi tarvitsi kuitenkin sotilaita ja ensimmäiset ylämaan rykmentit koottiin niistä klaaneista, jotka olivat olleet unionille lojaaleja. Myöhemmin rekrytointipohjaa oli laajennettava ja ehkä epäluuloja hälventääkseen nämä ylämaan rykmentit tulivat pian tunnetuiksi hurjuudestaan ja periksiantamattomuudestaan. Claymoret, ”suuret miekat”, olivat skottiupseereille tärkeä tapa erottautua englantilaisista, joiden käyttämät sapelit olivat sirompia. Miekkojen koon ja jykevyyden nähtiin symboloivan voimaa ja urheutta sekä toimivan sallittuna yhdyssiteenä vanhaan ylämaan elämään.

Vuonna 1757 Simon Fraser kokosi 78. jalkaväkirykmentin, 2. Ylämaan pataljoonan. Hallitus tarvitsi miehiä taistelemaan Pohjois-Amerikkaan seitsenvuotiseen sotaan, joka paikallisesti tunnetaan ranskalaisten ja intiaanien sotana. 1750-luvulla ranskalaisten ja englantilaisten Pohjois-Amerikassa olevien alueiden rajat olivat häilyvät, ja lopulta molemmat osapuolet lähettivät joukkoja vahvistamaan vaatimuksiaan. Aseiksi 78. jalkaväkirykmentille jaettiin musketit sekä korikahvalliset skottilaiset leveämiekat. Dirkin jokainen sotilas kuitenkin hankki itse.

Tällaista korikahvaa kutsutaan pinch-of-snuff –kahvaksi. (Pinch of snuff = hyppysellinen nuuskaa.) Se on parhaiten tunnettu William Delacourin saman nimisestä maalauksesta n. vuodelta 1760. Maalaus esittää Malcom Macphersonia joka 67-vuotiaana liittyi 78. rykmenttiin herrasmiesvapaaehtoisena ja kunnostautui taisteluissa. Tällaisia 1700-luvun puolivälin skottilaisia korikahvallisia yksiteräisiä miekkoja on säilynyt noin tusinan verran. Pääasiassa erot ovat kahvarakenteen eri osien kokoonpanossa. Suurimmassa osassa näistä miekoista itse terä on peräisin varhaisemmista, oletettavasti perheelle kuuluneista miekoista.

Meidän miekkamme on saanut nimensä sen aiemman omistajan, Eglintonin jaarlin mukaan. Eglintonin linna sijaitsi Ayrshiressa, Skotlannin länsirannikolla, mistä Ylämaiden pataljoonat purjehtivat Uuteen Maailmaan puolustaessaan imperiumia. Monien huikeiden vaiheiden jälkeen Eglintonin linna jäi hoitamatta ja rapistui, ja lopulta linnan irtaimisto huutokaupattiin vuonna 1925. Alkuperäinen miekka löytyy nykyään Ontarion kuninkaallisesta museosta, Kanadasta.

Eglintonin miekan puinen kahva on päällystetty aidolla rauskunnahalla, jota kiertää teräspunos. Mukana tulevassa mustassa nahkahuotrassa on teräksiset helat. Laadukkaan käsintaotun hiiliteräksisen terän kaksoisveriura jatkuu lähes koko terän pituudelta. Windlass Steelcraftsin valmistama.

Kokonaispituus n. 99 cm
terän pituus n. 84 cm
leveys n. 3,5 cm
Paino n. 1,47 kg.