Jack Rackhamin merirosvolippu

Tuotekuvaus

Euroopan uskonsotien viimein päättyessä 1600-luvun puolivälissä eurooppalaiset valtiot jatkoivat siirtomaaimperiumiensa rakentamista. Tilaisuuksia rikastumiseen oli runsaasti niin kaupankäynnissä kuin ryöstelyssäkin, ja laivat olivat avainasemassa molemmissa. Kun Espanjan perimyssota viimien päättyi vuonna 1714, tuhansittain merimiehiä vapautui sotilaspalveluksesta. Niinpä juuri kun Atlantinvälinen siirtomaakauppa ryhtyi kukoistamaan, oli suuri joukko ammattitaitoisia merimiehiä toimettomana. Laivanomistajat käyttivät työvoiman ylitarjontaa hyväkseen ja polkivat palkkoja. Elinolosuhteet laivoilla olivat niin kurjat, että monet ryhtyivät pitämään merirosvon riskialtista, mutta vapaata, elämää parempana vaihtoehtona. Nassauhun, Bahamasaarille, perustettiin merirosvojen turvasatama. Se toimi merirosvojen tukikohtana ja rekrytointisatamana vuoteen 1718 asti, jolloin uusi kuvernööri Woodes Rogers lopetti toiminnan.

1600-ja 1700-luvuilla siirtomaiden kuvernöörit vaativat kaappareiden purjehtivan tiettyjen lippujen alla, jolla ne erottuivat merivoimien aluksista. Kun kaapparit siirtyivät merirosvoiksi, näiden mustien ja punaisten kaapparilippujen käyttö jatkui, mutta nyt niihin lisättiin omia tunnisteita, ja näin merirosvolippu oli syntynyt. Merirosvot eivät suinkaan purjehtineet Jolly Rogerin, oman merirosvolippunsa, alla jatkuvasti. Ainoastaan kun uhriksi valittu laiva oli hyökkäysetäisyydellä lippu nostettiin mastoon, usein varoituslaukauksen saattelemana.

Merirosvolipun tarkoitus lienee ollut välittää tieto hyökkäävän merirosvon henkilöllisyydestä ja antaa kohdealukselle mahdollisuus antautua taistelutta. Mikäli laiva päätti vastustaa kaappausta, laskettiin Jolly Rodger ja punainen lippu nostettiin. Punainen lippu merkitsi että laiva tultaisiin valtaamaan väkivalloin ja armotta. Hyökkäyksen kohteena olevan laivan oli tärkeä tietää hyökkääjien olevan merirosvoja, sillä valtioiden alusten, sekä näiden palkkaamien kaappareiden, tuli toimia tiettyjen merenkulun säädösten mukaan. Mikäli miehistö vastusti kaappausta, mutta myöhemmin antautui, ei miehistöä voinut teloittaa. Merirosvolipun liehuttaminen oli varma tapa tunnistautua merirosvoksi, sillä pelkkä lipun hallussapito riitti tuomioon; vain merirosvo uskaltaisi nostaa Jolly Rodgerin mastoon, sillä hänellä ei ollut enää mitään hävittävää, hän oli jo kuolemaantuomittu.

Jack Rackham tunnettiin paremmin nimellä Calico Jack. Hän oli englantilainen merirosvokapteeni joka toimi Bahamalla vuodesta 1718 vuoteen 1720. Toisin kuin monet muut merirosvot, heidän muassaan Christopher Condent, Calico Jack ei paennut Caribian mereltä kun merirosvouden vastaiset tuulet alkoivat puhaltaa. Hän jäikin pian kiinni ja hänet teloitettiiin. Hänet muistetaan parhaiten ehkä siitä, että kaksi hänen miehistönsä jäsentä oli naisia, Anne Bonny ja Mary Read. Yhden perinnön hän jälkipolville kuitenkin jätti, lippunsa. Rackhamin lipussa oli mustalla pohjalla valkoinen pääkallo ja kaksi ristissä olevaa miekkaa, symboli joka nykyisinkin tunnistetaan ympäri maailman.

• Lippu on kaksipuolinen ja tehty säänkestävästä polyesteristä
• Lipun koko on 93 x 150 cm ja siinä on metallivahvisteiset läpiviennit
• Sisä/ulkokäyttöön