Kahdeksanteräinen saksalainen sotanuija

Tuotekuvaus

Puunuija on epäilemättä ensimmäisiä ihmisen käyttöön ottamia aseita ja pienin variaatioin metallin keksimisen myötä se säilyi käytössä läpi vuosituhansien. Kyseisen kaltaiset sotanuijat olivat aina voiman ja vallan symboleita, mutta taistelukentällä yksinkertaisuus ja kestävyys tekivät niistä myös vaarallisia aseita. Asetta ei ikinä tarvinnut teroittaa, se oli kevyt ja nopea käyttää ja tehokas niin kevyesti suojattua vihollista kuin levypanssaria tai rengashaarniskaakin vastaan. Ensimmäiset pronssiset nuijanpäät valettiin Levantin alueella 2000-luvulla eaa, ja uuden tulemisensa nuijat tekivät keskiajalla länsi-Euroopassa. Laipalliset versiot olivat käytössä viimeistään 1000-luvun lopulla. Varhaisemmissa nuijissa varsi oli lähestulkoon aina puuta, tai puuta ja rautaa, mutta noin vuodesta 1470 eteenpäin varret, kuten nuijien päätkin, olivat aina terästä tai rautaa.

Nuijan käytön suosion lakipiste aseena koettiin Euroopassa sydänkeskiajalla. Tällaiset nuijat yleistyivät 1400-luvulla panssarien ja haarniskojen kehittyessä ja levyhaarniskojen yleistyessä. Nuijia käytettiin sotakentillä sekä hevosen selästä että jalkaisin, ja luonnollisesti myös turnajaisissa kun ritarit mittasivat toistensa taistelukuntoa. Nuijan suurin etu viiltävään aseeseen verrattuna oli sen kyky vahingoittaa ilman panssarin läpäisyä. Jos vihollinen suojasi itsensä joustavalla panssarilla, kuten rengashaarniskalla, luut saattoivat murtua jo ilman mainittavaa vahinkoa haarniskalle. Kovaa panssaria vastaan taas jo muutama isku riittii parhaankin levyhaarniskan vahingoittamiseen siihen pisteeseen ettei vastustaja enää pystynyt liikkumaan, hengittämään tai taistelemaan vastaan.

Tämä teräksinen kahdeksansiivekkeinen nuija ajoittuu noin vuoteen 1550, ja on erinomainen esimerkki aseista taiteena: esteettisesti miellyttävä silmälle, mutta silti tappavan tehokas.

• Windlass Steelcraftsin valmistama
• Kokonaispituus 62cm
• Paino 1000 g
• Materiaali: hiiliteräs