Kirjoituskäärö antiikkipaperista

Tuotekuvaus

Kirjoituskääröt, eli kirjakääröt, olivat varhaisimpia tapoja tallentaa pidempiä tekstejä musteella tai maalilla joustavalle pinnalle useimmissa muinaisissa kirjoitustaitoisissa kulttuureissa. Vanhin tunnettu esimerkki on Mererin päiväkirja, joka ajoittuu sisältönsä perusteella noin vuoteen 2568 eaa. faarao Khufun (tunnetaan myös nimellä Kheops) hallituskaudelle.

Kääröjä käytettiin eri puolilla maailmaa aina 300-luvulle saakka, kunnes ne jäivät vähitellen pois käytöstä sidottujen kirjojen eli koodeksien yleistyessä. Sadassa vuodessa koodeksien määrä ylitti kirjoituskääröjen määrän jopa kymmenkertaisesti, ja 500-luvulle tultaessa kääröjen käyttö oli loppunut lähes kokonaan. Nykyään kääröjä näkee lähinnä seremoniallisissa ja uskonnollisissa yhteyksissä.

Kirjakäärö saattoi koostua useista toisiinsa reunoista liitetyistä sivuista. Sitä luettiin sivu kerrallaan, edeten rullaamalla auki toisesta päästä ja kiertämällä kiinni toisesta. Alkujaan sivut valmistettiin papyruksesta, mutta myöhemmin myös pergamentista eli ohuesta eläimen nahasta sekä paperista. Kääröjä kirjoitettiin sekä vaaka- että pystysuunnassa: vaakasuunnassa luettavaa kääröä kutsuttiin nimellä volumen, pystysuuntaista taas rotulus.

Tämä kirjoituskäärö on valmistettu antikoidusta puuvillapaperista, joka on rullattu puisten sauvojen ympärille. Sitä koristaa musta nyöri, jonka päissä on tupsut. Käärö soveltuu esimerkiksi karttojen tai taideteosten piirtämiseen ja maalaamiseen, taikojen, ajatusten tai havaintojen kirjaamiseen tai rekvisiitaksi historian elävöitykseen, roolipeleihin tai larppaamiseen.

• Paperi on käsintehtyä antikoitua puuvillapaperia
• Käärö on rullattu puisten rullatikkujen ympärille
• Ympärillä musta nyöri, jonka päissä tupsut
• Saatavilla kahdessa eri koossa
• Keskikokoinen käärö avattuna: n. 59,5 cm x 18 cm
• Suuri käärö avattuna: n. 78,5 cm x 28 cm
• Soveltuu esimerkiksi omiin projekteihin tai rekvisiitaksi niin historian elävöitykseen, roolipelaamiseen, kuin larppaamiseenkin