Karhunhammas voimakeila – Indian Club

Tuotekuvaus

Intialaiset voimakeilat ovat harjoitusvälineitä, jotka kehittävät voimaa, kestävyyttä ja liikkuvuutta. Voimakeiloilla tehdään erilaisia lyönti-, pyöritys- ja heilahduskuvioita. Kuvioiden opettelu ja tekeminen kehittää tietysti lihaksia, mutta myös mielen ja kehon yhteistoimintaa ja kordinaatiokykyä.

Intialainen voimakeila (englanniksi Indian Club) on erittäin vanha historiallinen voimailuväline. Nimensä mukaisesti näitä voimakeiloja käytettiin Intiassa, mutta myös esimerkiksi muinaisen Persian alueella. Voimakeilat tulivat Eurooppaan Intiasta brittiarmeijan mukana 1800-luvulla, joten oli luonnollista, että brittisotilaat kutsuivat näitä harjoitus- ja voimailuvälineitä intialaisiksi, koska olivat ensi kertaa alkaneet käyttää näitä Intiassa.

Voimakeilat olivat alun perin taistelunuijia, joita käytettiin jo tuhansia ja tuhansia vuosia sitten taisteluissa. Mutta viimeistään 1200-luvulle tultaessa näitä taistelunuijia alettiin Intiassa käyttää kamppailuun valmistavien taisteluharjoituksien lisäksi myös voiman ja liikeratojen harjoittelussa yleisenä urheiluna ja voimailuna taisteluun valmistautumisesta erotettuna. Britit alkoivat valloittaa osia Intiasta siirtomaakseen 1600-luvulla ja luonnollisesti törmäsivät tähän vanhaan harjoitusvälineeseen. Koska liikkeet ovat suurelta osin samoja niin taistelunuijille kuin miekoillekin, otti brittiarmeija käyttöönsä tämän mainion treenivälineen. Intialaisista voimakeiloista tuli osa koko brittiarmeijan vakioharjoitteita, ja 1830-luvulle tultaessa nämä voimakeilat olivat saapuneet kotimaahan, Britteinsaarille, missä siviilimaailman urheilijat innostuivat voimakeiloista ja uudesta urheilumuodosta. Kun armeijasta vapautuneet sotilaat kerran toivat voimakeilat mukanaan Intiasta Eurooppaan (lähinnä Englantiin ja Saksaan), oli luonnollista että Euroopassa näitä nuijia alettiin kutsua intialaisiksi voimakeiloiksi. Alkuperäisiä intialaisia harjoituksia muuteltiin Euroopassa ja erilaisia monimutkaisia liikeratoja keksittiin ja, kun käyttöön otettiin myös astetta kevyempiä keiloja, saatiin nopeutta liikkeisiin. 1840-luvulle tultaessa voimakeilat olivat levinneet Ranskaan ja Saksaan, ja 1850-luvulla uusi urheilumuoto oli levinnyt myös Yhdysvaltoihin, missä voimakeiloista tuli suosittu koko kansan harrastus. Sotilaat, miekkamestarit ja nyrkkeilijät käyttivät ja suosittelivat voimakeiloja kamppailuun valmistavana välineenä ja samalla tavalliset koululaiset, naiset ja jopa USA:n presidenttikin ottivat voimakeilat käyttöön tavallisena urheiluna. Voimakeila-urheilu yleistyi yleistymistään 1800-luvun loppua kohden, useita opaskirjoja julkaistiin ja eri maissa Euroopassa ja Amerikassa urheilijat kehittivät omia tyylejä, kahvaotteita ja tekniikoita.

1800-luvun loppu oli intialaisten voimakeilojen kulta-aikaa ja voimakeilat jakaantuivat karkeasti kahteen eri tyyliin: kevyisiin voimakeiloihin ja raskaisiin voimakeiloihin. Raskaat voimakeilat olivat lähinnä voimamiesten käytössä lihasmassan kasvatuksessa, vanhan ajan kehonrakennuksessa ja voimamieskisoissa. Rautaportin uudelleen luoma malli on kopio kevyistä voimakeiloista, joilla oli (ja on) tarkoitus suorittaa erilaisia lyönti-, pyöritys- ja heiluntakuvioita. Kuvioiden opettelu ja tekeminen kehittää tietysti lihaksia, mutta aikanaan painotettiin paljon mielen ja kehon yhteistoiminnan ja tämän yhteisen kokonaisuuden kehittämistä. Voimakeilojen oli tarkoitus kehittää voiman lisäksi myös näppäryyttä, liikkuvuutta, venyvyyttä, koordinaatiota, ajoittamisen ja rytmin taitoa sekä parantaa verenkiertoa, hengitystä ja ryhtiä. Liikkeet piti suorittaa sirosti ja puhtaasti. Puhuttiin liikkeen runoudesta ja siitä, miten puhtaasti suoritettujen sarjojen tekeminen oli enemmän kiinni mielestä kuin ruumiin voimista. Voimakeilat olivat kilpailulajina mukana muutamissa olympialaisissakin 1900-luvun alussa. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa järjestettiin myös massatapahtumia, joissa tuhannet osallistujat suorittivat samat liikkeet stadionilla yhteisen koreografian mukaisesti musiikin soidessa (esimerkiksi 1908 Lontoon olympialaisissa).

Ensimmäisen maailmansodan aikana ainakin britit, intialaiset, australialaiset ja yhdysvaltalaiset sotilaat harjoittelivat voimakeiloilla. Vielä toisen maailmansodankin aikana osa sotilaista harjoitteli intialaisten voimakeilojen kanssa (joskaan ei kaikki sotilaat yleisenä käytäntönä), mutta tämän jälkeen voimakeilat jäivät taka-alalle 1940-luvun jälkeen. Joskin itäisessä Euroopassa hyvin kevyiden keilojen käyttö on säilynyt paikka paikoin harrastuksena näihin päiviin saakka. Osittain kiinnostuksesta historiallisiin kamppailulajeihin ja urheilulajeihin on kiinnostus voimakeiloihinkin lisääntynyt uudestaan viime aikoina, ja harrastajia löytyy nykyisellään kautta maailman.

Rautaportin keila on malliltaan perinteinen englantilainen keila eli malli, jonka brittiarmeija kehitti alkuperäisistä intialaisista voimakeiloista. Brittiarmeija käytti sotilaiden harjoittamiseen jokseenkin isoa ja raskasta voimakeilaa, joka vastaa suunnilleen isointa keilavaihtoehtoamme. Kevyemmät versiomme soveltuvat hyvin liikerataharjoitteisiin, voimakeilaharjoitteisiin ja lihasmassan kasvattamiseen, kunnes pääset 1800-luvun miekkamiehen voimatasolle ja voit siirtyä raskaimpaan versioomme. Suosittelemme kuitenkin, että aloitat harjoittelun mieluummin liian kevyellä kuin liian raskaalla keilalla. Keilojen paino ei ehkä kuulosta kovin suurelta, mutta voimakeilan käyttö ei perustu pelkkään keilan massan nostamiseen, vaan sen liikuttamiseen, pyörähdyksiin, kontrollointiin, toistoihin ja vauhtiin. Muutama lisäsentti pituutta isommissa keiloissa tarkoittaa myös, että lisämassa on kauempana kädestäsi ja lisäpaino vipuvarren päässä vaikuttaa paljon suuremmalta kuin pieni painon lisäys lähellä kättä. Kevyttäkin keilaa käyttämällä lihakset joutuvat rasitukselle liikkeiden vauhtia lisätessä, koska kun sama määrä massaa pitää ohjata uuteen suuntaan nopeammin, pitää myös käyttää enemmän voimaa. Vasta kun liikkeet osaa ja taitaa kevyemmällä voimakeilalla, kannattaa siirtyä kokeilemaan raskaampaa versiota.

Intialaisen voimakeilan kanssa harjoitellessa saat liikkuvuutta olkapään ja käden niveliin ja voimaa lihaksiin. Olkapäät, hartiat ja kädet ovat nykypäivänä monella tietokoneen ääressä istuvalla ongelmapaikkoja, ja intialainen voimakeila auttaa erityisesti juuri näihin ongelma-alueisiin. Voimakeilan käyttö on yllättävän monipuolinen harjoitus, jossa yhdistyy käden kaikkien lihaksien yhteiskäyttö aina hartioista ranteeseen. Ranne, kyynärpää ja olkapää saavat pehmeää ja tasaista liikettä ja käyttöä ja puristusvoimakin kehittyy. Jos harjoitteluun lisää jalkaliikkeitä, askelluksia ja keskivartalon kiertoja, saa voimakeiloilla tehtyä myös monipuolisia koko vartalon harjoituksia. Kun liikesarjassa on askeleita ja kiertoja, ei kyseessä olekaan enää pelkkä silmä-käsi-koordinaation kehittäminen, vaan koko kehon koordinaation kehittäminen. Kaikkien osien tulee toimia sulavasti yhteen ilman turhia liikkeitä tai epäröintiä, jolloin liikkeet saa suoritettua rennosti, sulavasti ja määrätietoisesti.

• Historiallinen urheiluväline notkeuden, koordinaatiokyvyn ja voiman lisäämiseen
• Alun perin taisteluharjoituksien väline, mutta voimakeilailusta tuli koko kansan urheilua 1800-luvulla
• Ei vaadi olemassa olevaa voimaa, hyvä väline aloittelijallekin
• Antaa liikkuvuutta olkapään ja käden niveliin ja voimaa lihaksiin. Auttaa erityisesti hartioiden ja käsien nivelien ongelmiin, mutta mahdollistaa koko vartalon kattavan treeninkin.
• Erinomainen väline kotitreeneihin. Monia mahdollisuuksia vaihdella harjoituksia ja intensiteettiä.
• Aloita kevyellä ja siirry raskaampaan vasta, kun osaat liikkeet
• Myydään yksittäin. Yksi riittää moniin harjoituksiin ja kuntoiluun, kun taas osaan liikkeistä tarvitaan pari
• Saatavilla 3 kokoa/painoa
• Aloittelijalle sopiva 45 cm pitkä ja 520 g painava
• Harrastajalle sopiva 51 cm pitkä 780 g painava
• Mestarille sopiva 57 cm pitkä 1380 g painava
• Sorvattu Suomessa kotimaisesta koivusta. Pinta on käsin hiottu ja öljytty.
• Valmistaja: Karhunhammas – Beartooth