Maalattu viikinkikilpi

Tuotekuvaus

Vaikka jokaisella viikingillä ei ollut varaa miekkaan tai rautakypärään, niin kilpi suojasi lähes poikkeuksetta jokaista keihäsmiestäkin. Viikinkien taistelutaktiikoilla kilvetön mies olisi kuollut hyvin nopeasti, joten kilpi oli ensimmäinen suojavaruste jonka taisteluun suuntaava soturi hankki. Kilpiä ei käytetty pelkästään passiivisesti iskujen torjumiseen vaan myös monipuolisesti erilaisissa hyökkäyksissä.

Tämä kilpi on koristeltu maalatuin eläinkuvioin. Eläimet olivat pääosassa lähes kaikessa viikinkitaiteessa kolmen vuosisadan ajan. Zoomorfinen, eläintä esittävä, taide on yleensä abstraktia, joten useimmiten on mahdotonta sanoa mitä eläintä taiteessa kuvataan. Tällaiset toisiinsa kietoutuneet lomittaiset eläinelementit eivät ole tyypillisiä ainoastaan skandinaavisessa taiteessa, vaan myös germaanisilla ja kelttialueilla, kuten esim. anglo-saksien Englannissa.

Kilven messinkiset koristeelliset helat ovat trefoilin, eli kolmiapilan malliset. Tuon muodon viikingit lainasivat frankeilta, jotka olivat käyttäneet trefoileja olkavöittensä solkina. Kun näitä trefoil-solkia kulkeutui viikinkialueille ryöstösaaliin mukana, niiden käyttötarkoitus muuttui, ja niitä ryhdyttiin käyttämään esimerkiksi rintasolkina huivien kiinnitykseen. Näiden helojen koristelu on yhdistelmä zoomorfisia Borre- ja Jellinge-tyylejä: eläinnaamiot ja kuvion tasapainoisuus ovat tyypillistä Borre-tyyliä, kun taas spiraalit ja rajat ovat Jellinge-tyyliä. Tämä koristelutyyli oli tyypillistä Norjassa ja Tanskassa.

• Tämä kilpi on valmistettu n. 13 mm paksusta vanerista
• Kilvessä on teräksinen kupura ja tukeva puinen kahva takapuolella
• Kilven reunusta kiertää nahkavahvike
• Halkaisija: 91,5 cm
• Paino: 5,3 kg