Muinaispuvun päällyshame peplos/vaippahame

Tuotekuvaus

Muinaispuvut ovat arkeologisiin hautalöytöihin perustuvia Suomen esihistoriallisen ajan asujen rekonstruktioita eli ennallistuksia. Muinaispuvuiksi kutsutut asut pohjautuvat naisten hautoihin, jotka ajoittuvat 800–1200-luvuille, Itä-Suomessa jopa 1300-luvulle.

Olkapäiltä soljilla kiinnitetty suorakaidevaate on yksi Pohjois-Euroopan vanhimmista naisten vaatetyypeistä. Germaanisella alueella sen käytöstä on viitteitä jo roomalaiselta rautakaudelta. Tämä muinaispuku ei ole pelkästään suomalainen, vaan se on Itämeren itäosien rautakautinen puku. Samantyyppistä asua käytettiin Länsi-Suomesta Viroon, Latviaan ja Liettuaan sekä idässä Karjalaan, Inkeriin ja Laatokan seudulle. Suomen arkeologiset löydöt asusta ovat pääosin viikinkiajalta, 800-luvulta alkaen, ja ulottuvat 1200/1300-luvulle. Tuolloin vainajien hautaaminen vaatteissaan ja koruissaan yleistyi, ja pronssikorujen ansiosta pieniä kankaanpaloja on säilynyt. Sitä ennen polttohautaus hävitti vaatteet, eivätkä tekstiilit muutenkaan säily happamassa maassa. Siksi on mahdollista, että vastaavaa asua käytettiin pohjolassa jo paljon varhemmin, kenties roomalaiselta rautakaudelta asti.

Perinteinen muinaispuku koostuu useammasta eri osasta, lähtien alle puettavasta yksinkertaisesta alusmekosta, kuten esim. pellavamekosta. Alusmekon päälle puetaan päällysmekko, jota kutsutaan peplokseksi antiikin kreikkalaisen esikuvansa mukaan. Kuten kreikkalainen peplos, myös kotimainen vaippahamekin oli usein suorakaiteen mallinen kangas, joka kiedottiin ja taiteltiin mekoksi siten että kankaan avoimet reunat kohtasivat toisella kyljellä. Mekon pituutta saattoi säädellä kankaan yläreunan poikkitaitteen korkeutta muuttamalla, ja se kiinnitettiin olkapäiltä soljin ja neuloin. Kuten antiikinaikaisissa peploksissa, myös rautakauden päällysmekkojen  kiinnitystavoissa on hautalöytöjen perusteella ollut vaihtelua. Osassa vaatteita toinen kylki on ollut avoin ja osassa mekko on ommeltu kiinni putkeksi, mutta molemmat kyljet avoimeksi jättävä malli, kuten meidän versiossamme, on myös mahdollinen. Etu- ja takakappaleet kiinnitettiin yhteen olalle erityylisillä soljilla, mutta käyttöönottoa helpottamaan tässä vaippahameessa ne on harsittu olkapäiltä yhteen.

Alusmekon ja vaippahameen päälle puettiin erillinen esiliina, joka kiinnitettiin vyötärölle pitkällä ja joskus hyvinkin koristeellisella lautanauhavyöllä, ja koristeltiin pronssispiraalein ja -koristein. Meidän versiossamme esiliinakangas sidotaan yksinkertaisella villalankaisella vyöllä, eikä sitä ole erikseen koristeltu. Muinaispukuun kuuluu usein myös erillinen villainen muinaisviitta, ja erilaisten korujen ja ketjujen käytön suhteen vain mielikuvitus on rajana.

Meidän elävöitysversiomme muinaispuvusta ei perustu mihinkään tiettyyn yksittäiseen hautalöytöön, toisin kuin viralliset muinaispuvut. Hautalöytöjen puvuissa on huomattava määrä hajontaa värien ja mallien suhteen, eikä kahta täysin samanlaista asua ole löydetty. Suurin osa Suomen hautalöytöjen vaatekappaleista on säilynyt niihin kiinnitettyjen pronssikorujen ja –koristeiden, kuten spiraalien, ansiosta. Koristelu on vaihdellut niin paikasta toiseen, kuin myös ajan myötä. Niin pronssikoristeet kuin lautanauhatkin olivat arvokkaita juhlapuvun osia, jotka laskettiin hautaan vainajan päällä. Nämä koristeet on meidän versiostamme jätetty pois, jotta tämä muinaispuku olisi mahdollisimman monikäyttöinen myös arkiasuna, ja soveltuisi usealle eri aikakaudelle ja maantieteelliselle alueelle; perusasuna se käy viikinkiajan lisäksi aina Keski-Euroopan rautakauden kelteiltä varhaisristiretkiajan Suomeen. Voit lisätä esim. pronssispiraalikoristeita peplokseen, viittaan tai esiliinaan tai valmistaa vyöksi lautanauhan, jos haluat asustasi koristeellisemman.

Sekä villainen peploshame että esiliina ovat 100 % villaa, ja kankaassa on käytetty samaa 2-2 toimikasta, jota muinoin Suomessa käytettiin. Tämä sidostyyppi muodostaa kankaan pintaan ”viivoja”. Peplosta on saatavilla kahdessa eri koossa, S/M ja L/XL. Pienemmän S/M-koon paneelien leveys on n. 45 cm ja korkeus n. 145 cm, ja etutaitteen korkeus on 19cm. Isomman L/XL-koon paneelien leveys on n. 60 cm ja korkeus n. 153 cm, ja etutaitteen korkeus n. 20 cm. Koska mekon etu- ja takakappaletta ei ole ommeltu reunoilta yhteen, sopii se monen kokoiselle käyttäjälle. Peplosta on saatavilla kuudessa maanläheisessä värissä: luonnonvalkoinen, punainen, sininen, vihreä, ruskea ja keltainen.

Kokoa oma muinaispukusi yhdistämällä tämä päällyshame muihin muinaispuvun osiin: pellavainen alusmekko löytyy –täältä-, esiliina ja sen villainen vyö –täältä-, ja villainen muinaisviitta –täältä-. Erilaisia solkia päällyshameen olkien kiinnittämiseen löytyy –täältä-.

• Perustuu kotimaisiin viikinkiajan hautalöytöihin
• Ei pelkästään suomalainen, vaan koko Itämeren itäosien rautakautinen puku viikinkiajalta ristiretkiajalle
• Yksi Pohjois-Euroopan vanhimmista vaatetyypeistä
• Sidos on samaa 2-2 toimikasta kuin alkuperäisissä
• Saatavilla kahtaa eri kokoa, S/M ja L/XL
• S/M: 45 cm x 145 cm. L/XL: 60 cm x 153 cm.
• Koska kappaleita ei ole ommeltu reunoilta yhteen, sopii vaippahame monen kokoisille käyttäjille
• Valmistettu pehmeästä 100 % villasta
• Saatavana 6 väriä: ruskea, sininen, vihreä, keltainen, punainen ja luonnonvalkoinen
• Luonnonvalkoinen väri sopii mainiosti värjättäväksi, jos haluat tuunata asun omaan värimaailmaan sopivaksi tai harrastat esim. perinteistä kasvivärjäystä
• Päällyshameen mukana ei tule muita asun osia. Voit hankkia erikseen valikoimastamme sopivan alushameen, esiliinan ja vyön, viitan ja soljet, tai käyttää mitä tahansa jo kotoa löytyvää.
• Valmistaja Karhunhammas – Beartooth