Scramasax

Scramasax, tai seax, oli yleistyökalu ja -ase pohjois-Euroopassa pitkään, jo ajalta ennen Rooman vallan kukistumista aina varhaiskeskiajalle asti. Sitä kantoivat niin frankit, viikingit, anglit, saksit ja monet muut germaaniheimot. Muinaisenglannissa seax tarkoitti veistä, ja ase jopa antoi nimensä yhdelle sitä käyttävistä heimoista, sakseille. Myös suomen kielen sanat saksille ja Saksalle ovat samaa perua. Ensimmäiset dokumentoidut seaxin käyttäjät olivat frankit 400-luvulla. Nämä levittivät aseen käytön myöhemmin skandinaviaan, jossa siitä tuli erittäin suosittu. Lopulta 600-700 –luvuilla seaxin käyttö levisi myös Britteinsaarelle.

Scramasax on mittojensa puolesta hyvinkin vaihteleva: pienimmät seaxit noin 10 cm terällä olivat yleisveitsiä pikkutöissä, kun taas suurimmat oli varustettu huikean pitkillä 70 cm terillä, eli olivat täysin miekan koossa. Koosta riippuen seax oli joko työkalu tai ase, tai kumpaakin. Scramasaxia kannettiin tyypillisesti vaakatasossa vyöllä, ja keihäsmies sai siitä oivan lisäaseen lähitaisteluun ja työkalun leirielämään.

Tämän scramasaxin noin 30 cm pitkä terä olisi ollut omiaan viiltoihin, iskuihin ja pistoihin taistelussa, eikä hyvin isona veitsenä olisi pelästynyt raskaimpiakaan kodin tai leirin töitä. Scramasaxin mukana toimitetaan nahkainen vaakatuppi. Koska aseen ponsi ja väisti jäävät näkyviin silloinkin kun ase on tupessaan, niiden koristeellisuudella kantaja saattoi viestittää asemastaan ja varallisuudestaan. Niinpä myös meidän scramasaxissamme on pikkutarkat kelttisolmukoristeet kaikkien ihailtavana.

Valmistaja: Hanwei. Mitoissa saattaa olla hienoista yksilöllistä heittoa.