Brittiläinen 1796 kevyen ratsuväen sapeli

Tuotekuvaus

Tämä sapeli on tarkka kopio alkuperäisestä Brittiläisestä 1796 kevyen ratsuväen sapelista, yhdestä ikonisimmista koskaan valmistetuista miekoista. Kyseinen sapeli oli aktiivikäytössä yli 25 vuotta, josta lähes koko ajanjakso oli aktiivisen sodankäynnin aikaa. Tuhansia näitä miekkoja valmistettiin vuosien 1796 ja 1821 välisenä aikana, ja se oli yleisimmin käytetty miekkamalli Ranskan vallankumoussotien ja Napoleonin sotien aikana.

Sapelin suunnitteli brittiläinen kenraalimajuri John Gaspard Le Marchant, ja sen esikuvina toimivat Itävalta-Unkarin alueen husaarimiekat. Nuorena kapteenina Le Marchant osallistui Ranskan vallankumoussotiin, ja huomasi että käytössä olevat mallin 1788 miekat olivat turhan pitkiä ja kömpelöitä. Brittien armeija oli melko jalkaväkipainotteinen, eikä ratsuväen koulutus ollut standardoitua. Siksi joukkoja oli hyvin vaikea hallita taisteluissa. Ratsuväen koulutus oli usein hyvin alkeellista, niin ratsastustaitojen kuin miekankäytönkin osalta. Näitä puutteita paikkaamaan Le Marchant suunnitteli uuden miekan, ja myös kirjoitti oppaan, ”Säännöt ja määräykset ratsuväen miekkaharjoituksista”. Uusi miekka ei juuri vaatinut miekkailutaitoja, sillä se ei ollut miekkailuase, vaan sen käyttö perustui pääsääntöisesti vaistonvaraiseen lyömiseen ja huitomiseen. Brittiläinen 1796 kevyen ratsuväen sapeli siis suunniteltiin tiettyä taistelutapaa silmälläpitäen, ja niin ase kuin taistelutapakin olivat saman henkilön, Le Marchantin, suunnittelemia. Kevyttä ratsuväkeä käytettiin pääasiassa kahakoissa, vihollisen asemien häiritsemisessä, ja ”hit and run” tyyppisissä pikaisissa iskuissa, joten sapeli suunniteltiin tuon tyyppiseen käyttöön.

Sapelin terän Le Marchant suunnitteli liioitellun käyräksi, mikä teki siitä hyvin ratsuväen hyökkäystapoihin sopivan. Terän kärkiosasta tehtiin levenevä, mikä vaikutti miekan tasapainotukseen, tehden viiltoiskuista hurjempia. Miekassa ei juurikaan ole terän kärkeä pistoiskuihin, toisin kuin aiemmassa 1788 kevyen jalkaväen sapelissa. 1796 mallissa ei tehty kompromisseja lyönti- ja pistoiskujen välillä, vaan valinta tehtiin nimenomaan jotta miekka olisi erinomainen yhdessä asiassa, lyönneissä. Brittiläisen ratsuväen miekankäytössä painotettin muutenkin lyönti-iskuja; pään alueelle tappamistarkoituksessa tai käsiin osuvana vammauttamistarkoituksessa. Tämä painopiste jätti jälkeensä massoittain silvottuja ja vammautuneita joukkoja. Ranskalainen ratsuväki sen sijaan oli enemmän pistoiskujen kannalla, joiden tappojälki oli siistimpi. Uhrin kannalta lyönnin tyylillä tosin tuskin oli merkitystä. Isku tyypin 1796 sapelilla oli täysin kykenevä tappamaan jo yhdellä lyönnillä. Sapeli suunniteltiin tiettyä tarkkaa käyttötarkoitusta varten, joka, karkeasti sanottuna, oli ranskalaisen jalkaväen teurastaminen hevosen selästä. Joidenkin tarinoiden mukaan miekan aiheuttamat haavat olivat niin hirveitä, että jotkut upseerit olisivat protestoineet miekan käyttöä epäinhimillisenä ja raakalaismaisena.

1796 sapeli oli virallisena palvelusaseena brittien kevyillä rakuunajoukoilla ja husaareilla, kuten myös kevyellä ratsuväellä Napoleonin sotien aikana. Preussi, kuten monet muutkin saksalaiset valtiot, saivat sotilaallista apua taisteluissaan Napoleonia vastaan. Varsinkin Iso-Britannia oli innokas toimittamaan ja myymään aseita Napoleonin vihollisille, mikä sai Napoleonin kutsumaan brittejä kauppiaiden kansakunnaksi (a Nation of Shopkeepers), mikä oli diplomaattinen tapa syyttää brittejä taloudellisesta voitontavoittelusta. Preussilaiset ihastuivat 1796 malliin niin, että siitä tehtiin preussilainen kopio joka kulkee nimellä M1811 ratsuväen, tai Blücherin, sapeli. Sapeli nimettiin Preussin tärkeimmän sotamarsalkan mukaan. Jotkin Saksan keisarilliset joukot lähtivät lähes identtisen miekan kanssa ensimmäiseen maailmansotaan. Mallia käyttivät myös Portugalin ja Espanjan ratsuväet, kuten myös amerikkalaiset, jotka myös kopioivat tämän brittien kehittämän miekkamallin.

Tämä teräase muistetaan nykyisin yhtenä aikansa parhaista, ja sitä on kuvailtu parhaana leikkausteränä jota koskaan on massatuotettu. Miekka painaa vain noin 800g, ja terä kapenee tasaisesti koko pituudeltaan, minkä johdosta se tuntuu kädessä erittäin eloisalta. Terä on kahvan kohdalta paksuudeltaan n. 8,5mm, ja se kapenee kärkeä kohden niin, että lähellä kärkeä paksuutta on enää vain n. 2mm. Veriuran leveys ja syvyys ovat kuten alkuperäisessä. Sapeli kärki on kirvestyyppinen, eli sitä ei ole suunniteltu pistoihin, vaan koko terän pituutta aivan kärkeen asti voi käyttää viiltäviin lyönteihin ja iskuihin. Terä on käsintaottu 1080 hiiliteräksestä, ja lämpökäsitelty HRC 50 kovuuteen. Sapeli toimitetaan teroitettuna. Kahvainosa on kuten alkuperäisessä, kättä suojaa 16mm leveä nyrkkirauta, kahvan selkämys on suojattu teräslevyllä, ja kahva on muotoiltu, uurrettu ja päällystetty nahalla. Ponsi on niitattu, ja kahvan terässuojan korvien läpi kulkee niitti, joka tekee kahvarakenteesta erityisen jykevän. Niittien päät on hiottu tasaiseksi. Sapelin mukana tulee alkuperäisen mukainen teräshuotra.

• Ikoninen historiallinen sapeli, joka oli käytössä aina Ranskan vallankumoussodista ja Napoleonin sodista ensimmäiseen maailmansotaan saakka
• Kokonaispituus: 95 cm
• Terän pituus: 82,4 cm
• Tasapainopiste: 18,6 cm kahvasta
• Terän leveys: 4,29 cm kahvan kohdalla, 3,28cm 40mm päässä kärjestä
• Terän oheneminen: paksuus 8,44 mm kahvan kohdalla, 2,14mm 40mm päässä kärjestä
• Terän materiaali: 1080 hiiliterästä
• Rockwell kovuusaste: 50 HRC
• Terävyysaste: terävä
• Paino: 820 g
• Valmistaja: Windlass Steelcrafts