Keskiaikainen huppu

Tuotekuvaus

Chaperonin, eli yksiosaisen hupun, käyttö alkoi jo ennen 1200-lukua, sillä pään peittäminen oli hyvin tärkeää keskiajalla. Huppuja käyttivät sekä miehet että naiset yhteiskuntaluokkaan katsomatta, varsinkin Pohjois-Euroopassa. Huppuja oli lukemattomia eri tyylejä: lyhyitä ja pitkiä, pään yli vedettäviä ja edestä suljettavia. Huput saattoivat olla koristeltuja ja viittaosan helma oli usein koristeleikattu. Ylimystön käyttämät huput erottuivat ns. tavallisen kansan hupuista niissä käytettyjen ylellisten kankaiden ja koristelujen ansiosta.

Chaperoniksi kutsuttua yksiosaista huppua, jossa on lyhyt, olkapäät peittävä viittaosa, käytettiin vetämällä huppu pään yli ja antamalla viittaosan laskeutua peittämään niska ja hartiat. Materiaalit vaihtelivat käyttötarkoituksen mukaan: villaisia käytettiin talvella kylmää vastaan, nahkaiset taas suojasivat sateelta ja viimalta, ja kesällä liika lämpö pidettiin loitolla käyttämällä kevyempiä kankaita. Hupun saattoi riisua osittain laskemalla huppuosa selkään, niin että viittaosa yhä suojasi harteita. Huppuviitan huppu oli usein takaa löysä ja joskus häntä saattoi olla pitkäkin. Äärimmilleen viety versio, liripipe, saattoi olla niin pitkä, että häntä ulottui lähes maahan asti, ja hännän saattoi kääriä pään tai kaulan ympärille. Nämä pitkät häntähuput olivat muodissa 1300-luvun puolivälistä 1400-luvun loppuun asti. Suomessa saamelaisten huppuviitta tunnetaan nimellä luhka tai lukka.

• 100% puuvillaa
• Saatavilla mustana, ruskeana, punaisena ja vihreänä
• Koot XXS, S/M ja L/XL. Koko XXS on lähinnä lapsille sopiva
• Puuvillainen huppu on kevyt ja mukava käyttää, ja se on on oiva lisä moneen asuun aina palkkasotilaasta metsänvartijaan
• Valmistaja: Karhunhammas - Beartooth