Klassinen ritarin patakypärä

Tuotekuvaus

Tällaisia legendaarisia ja klassisia suurkypäriä kutsutaan välillä myös patakypäriksi, tynnyrikypäriksi ja ämpärikypäriksi, mikä kypärän tynnyrimäistä muotoa katsoessa ei ole mikään ihme. Tämän kypärän malli on otettu Santa Maria la Realin kirkosta, Olitesta, Espanjasta. Kypärää kantaa patsas kirkon pääoven yläpuolella, mutta saman kypärämallin voi nähdä myös mm. aikalaiskuvitetuissa käsikirjoituksissa Codex Manessessa, Maziejowskyn raamatussa sekä Cantigas de Santa Mariassa ja muutamissa säilyneissä esineissä ja alkuperäiskappaleissa.

Tämä kypärä ajoittuu 1200-luvulle ja 1300-luvun alkupuolelle. Ensimmäiset 1100-luvun suurkypärät olivat 1200-luvulle tultaessa todistaneet mallin olevan onnistunut. 1100-luvun lopun tasapohjainen pata ja siihen yhdistetty kasvosuoja oli suhteellisen helppo valmistaa ja suojasi erittäin hyvin. 1200-luvun alussa kasvomaskien lisäksi kypärään ryhdyttiin liittämään lisää suojalevyjä, niin että lopulta lisälevyt peittivät niskankin. Kun levyt kasvoivat niin että kypärä ulottui olkapäille asti, oli koko pää suojassa ja klassinen suurkypärä oli syntynyt. Suurkypärää käytettiin tyypillisesti rengashaarniskahupun ja isompia malleja joskus jopa erillisen pienemmän kypärän, cervellierin, kanssa, ja yhdistelmän antama suoja kantajalleen oli aivan ennenkuulumaton. Kuten niin usein haarniskoinnin kehityksessä, totaalisen suojan kääntöpuolena oli se, että suurkypärästä ei nähnyt hyvin ulos ja hengittäminen vaikeutui verrattuna aikaisempiin avokypäriin, kun kypärän tasaista pintaa rikkoivat vain hengitysreiät ja kapea silmäaukko.

Tällaiset keskiajan ensimmäiset umpikypärät kehitettiin ja otettiin käyttöön kiihkeän kristillisyyden leimaamalla ristiretkien aikakaudella. Monissa tämän mallin kypärissä oli lisäsuojana, niin hengellisenä kuin fyysisenäkin, ristin muotoinen vahvike kasvojen edessä. Suurkypärää ei käytetty sotatantereilla kovin pitkään sen maineesta ja legendaarisesta ulkonöstä huolimatta, sillä vuoteen 1350 mennessä bascinetti oli lähes syrjäyttänyt suurkypärän. Suurkypärä säilyi kuitenkin yhä käytössä, sillä suosiotaan kasvattavissa turnajaisissa maksimaalinen suojaavuus oli pääosassa. Suurkypärä on edelleen säilyttänyt asemansa keskiaikaisen ritarin symbolina ja on yksi tunnistettavimpia keskiaikaisia symboleita vielä nykypäivänäkin.

Valmistettu 1,6 mm teräksestä. Teräksen paksuus saattaa hieman vaihdella valmistuksessa käytettävien käsityömetodien johdosta. Vahvistusristi on messinkiä. Kypärässä on puuvillainen pehmustevuori, riipuntakorkeuden säätö ja nahkainen leukahihna. Valmistaja Marshall Historical.
Kypärän korkeus n. 28 cm, ympärysmitta pohjasta 71 cm. Paino 3,2 kg.