Orleans taistelukirves

Tuotekuvaus

Levypanssarien tullessa käyttöön ja niiden kehittyessä ympäri keskiaikaista Eurooppaa, yleistyivät ja kehittyivät samalla myös kaikki murska-aseet. Kun miekka oli käytännössä tehoton levypanssaria vastaan, ritarit ratsuillaan siirtyivät lyhytvartisiin sotavasaroihin, -kirveisiin ja nuijiin.  Tämän kaltaisen sotakirveen piikkipäätä käytettiin mm. haarniskan läpäisyyn.  Kirveen terän paino nokkamaisen takapiikin kärkeen tiivistyneenä lävisti voimakkaan heilautuksen päätteeksi helposti niin rengas- kuin levyhaarniskankin.

Tämä hurjan näköinen sotakirves on nimetty satavuotisen sodan aikaisen Orléansin piirityksen mukaan. Haarniskointi, ja sen myötä aseistus ja taistelutaktiikat, olivat kehittyneet huomattavasti sadan vuoden aikana jonka englantilaisten ja ranskalaisten käymä sota kesti vuodesta 1337 vuoteen 1453. Englantilaisten käyttämät taktiikat, kuten chevauchée, eli ratsain toteutetut pikaiset ryöstely- ja polttoiskut, olivat sodan alkuvaiheessa olleet huomattavan tehokkaita. Vuoteen 1420 mennessä monet tärkeät Ranskan kaupungeista olivat jo englantilaisten hallussa, eikä sellaisille Edward III ja hänen poikansa Mustan Prinssin käyttämille taktiikoille, joissa ratsuväki pikaisesti suoritti iskun ja sitten paettiin, enää juuri ollut kysyntää.

Piirityssodankäynti Orléansin kaupunkia vastaan kesti 1428-1429, ja siitä kehittyi satavuotisen sodan käännekohta, päättäen Englannin dominoinnin kauden. Orléansin kaupunki oli symbolisesti tärkeä solmukohta, ja Orléansin herttuat tukivat kruununprinssi Kaarlen vaatimusta Ranskan kuninkuudesta. Orléansin herttua oli yksi hyvin harvoista sotavangeista joka oli yhä englantilaisten hallussa 14 vuotta Agincourtin taistelun jälkeen. Koska hän oli englantilaisten vankina, hänen omaisuuteensa kajoaminen oli ritarikoodiston vastaista, ja alkujaan kaupunki päätettiinkin jättää rauhaan. Mutta englantilaisten komentaja muutti mieltään, ja niin Orléans piiritettiin.

Piirityksen kestettyä talven yli, oli kaupunki valmis antautumaan tietyin ehdoin, mutta koska englantilaiset olivat varmoja kaupungin murtumisesta hetkenä minä hyvänsä, ehdotusta ei hyväksytty. Tuo päätös tuli olemaan englantilaisille kohtalokas, sillä ranskalaisten puolelle oli liittymässä uusi hahmo. Jeanne D’Arcin saapuminen kaupunkiin kohotti niin taistelumoraalia kuin taktiikoita, ja hyvin pian piiritys oli purettu. Vapaaehtoisia ja tarvikkeita virtasi Ranskan armeijaan, halukkaina taistelmaan Jeanne D’Arcin lipun alla. Orléansin vapautuksen jälkeen ranskalaiset marssivat Reimsiin, jossa kruununprinssi kruunattiin kuningas Kaarle VII:ksi.

Tämä keskiaikainen Orléansin taistelukirves on takapiikki sekä teroitettu piikkipää. Teräksisen pään tukeva kiinnitys on varmistettu kovapuisen varren suuntaisilla teräksisillä niitatuilla liuskoilla, jotka tasasivat kärkeen kohdistuvaa kovaa vääntöä iskun aikana. Kuten muukin Battlecry-sarjan aseet, myös tämä kirves on suunniteltu nimeomaan kestämään käyttöä.  Battlecry-sarjan aseet ovat Windlass Steelcraftsin seppien käsintakomia. 1065 hiiliteräs lämpökäsitellään tietokoneohjatuissa uuneissa 50 Rockwellin kovuuteen. Se takaa teräksen vahvuuden, kestävyyden ja terän pysyvyyden.

• Kokonaispituus: 79,5 cm
• Varren pituus: 63 cm
• Piikin pituus: 11,5 cm
• Takapiikki: 9,5cm
• Paino: 1,28 kg
• Kirveen terä: 20 cm
• Terän materiaali: 1065 hiiliteräs
• Terävyys: Terävä
• Valmistaja: Windlass Steelcrafts

Kukin malli on käynyt läpi tiukat, alan standardit ylittävät testit ja ne on testattu myös tositoimessa. Sarjan ilmeenä on kivipesty, mustattu pinta. Mustattu patina suojaa terästä väistämättömiltä ruostepilkuilta ja tahroilta joita harjoittelu ja käyttö aiheuttaa. Kukin ase tarkistetaan tarkoin jokaisessa valmistusvaiheessa ja vasta lopputarkastuksen läpäistyään ase saa pintaansa valmistajan leiman. Kunkin aseen mukana toimitetaan aseen takoneen sepän allekirjoittama alkuperäisyystodistus.