Ristiretkeläisen suurkypärä – Buhurtiin

Tuotekuvaus

Valmistettu paksummasta 2,5 mm teräksestä kestämään raskaan täyskontaktitaistelun rasituksia. Olipa lajina sitten buhurt, historical medieval battle (HMB), heavy combat tai muu Battle of the Nations -tyylinen taistelu, paksummasta teräksestä taottu kypärä pitää pääsi paremmin suojassa.

Tämä kypärä ajoittuu 1200-luvulle ja 1300-luvun alkupuolelle. Ensimmäiset 1100-luvun suurkypärät olivat 1200-luvulle tultaessa todistaneet mallin olevan onnistunut. 1100-luvun lopun tasapohjainen pata ja siihen yhdistetty kasvosuoja oli suhteellisen helppo valmistaa ja suojasi erittäin hyvin. 1200-luvun alussa kasvomaskien lisäksi kypärään ryhdyttiin liittämään lisää suojalevyjä, niin että lopulta lisälevyt peittivät niskankin. Kun levyt kasvoivat niin että kypärä ulottui olkapäille asti, oli koko pää suojassa ja klassinen suurkypärä oli syntynyt. Suurkypärää käytettiin tyypillisesti rengashaarniskahupun ja isompia malleja joskus jopa erillisen pienemmän kypärän, cervellierin, kanssa, ja yhdistelmän antama suoja kantajalleen oli aivan ennenkuulumaton. Kuten niin usein haarniskoinnin kehityksessä, totaalisen suojan kääntöpuolena oli se, että suurkypärästä ei nähnyt hyvin ulos ja hengittäminen vaikeutui verrattuna aikaisempiin avokypäriin, kun kypärän tasaista pintaa rikkoivat vain hengitysreiät ja kapea silmäaukko.

Tällaiset keskiajan ensimmäiset umpikypärät kehitettiin ja otettiin käyttöön kiihkeän kristillisyyden leimaamalla ristiretkien aikakaudella. Monissa tämän mallin kypärissä oli lisäsuojana, niin hengellisenä kuin fyysisenäkin, ristin muotoinen vahvike kasvojen edessä. Tämän kypärän mallin voi nähdä mm. Saksan historiallisessa museossa Berliinissä, patsaalla Santa Maria la Realin kirkossa Olitessa, sekä aikalaiskuvitutetuissa käsikirjoituksissa Codex Manessessa, Maziejowskyn raamatussa sekä Cantigas de Santa Mariassa. Suurkypärää ei käytetty sotatantereilla kovin pitkään sen maineesta ja legendaarisesta ulkonöstä huolimatta, sillä vuoteen 1350 mennessä bascinetti oli lähes syrjäyttänyt suurkypärän. Suurkypärä säilyi kuitenkin yhä käytössä, sillä suosiotaan kasvattavissa turnajaisissa maksimaalinen suojaavuus oli pääosassa. Suurkypärä on edelleen säilyttänyt asemansa keskiaikaisen ritarin symbolina.

Alkuperäinen kappale löytyy Saksan historiallisesta museosta Berliinistä. Valmistettu 2,5 mm teräksestä. Teräksen paksuus saattaa hieman vaihdella valmistuksesa käytettävien käsityömetodien johdosta. Kypärää ei ole etukäteen vuorattu, sopiva riipuntakorkeus säädetään sopivalla määrällä toppakerroksia. Kypärässä valmiina nahkainen leukahihna. Tämä malli on koonsa puolesta suunniteltu käytettäväksi ilman alapuolista kypärää. Valmistaja Marshall Historical.

Kypärän korkeus n. 28 cm ympärysmitta pohjasta 71 cm. Standardikoko 63-64cm ympärysmitta. Paino n. 4,8 kg.