Scimitar

Varhaiskeskiajalla lähi-idän suuret sivilisaatiot tulivat kosketuksiin keski-aasian turkkilaisheimojen kanssa, ja scimitarit, turkkilais-mongolisapeleista kehittyneet miekat, levisivät alueelle. Scimitar on taaksepäinkaartuva yksiteräinen miekka, jossa on paksu teroittamaton selkämys. Vaikka scimitaria usein pidetäänkin yksinomaan ”itämaisena” aseena, todellisuudessa scimitarit ja suorat miekat elivät rinnakkaiseloa niin idässä kuin lännessäkin. Kaarevien miekkojen, sapelien, jäljittäminen alkupisteeseensä on vaikeaa, ja on mahdollista että niiden ilmestyminen varhaiskeskiajan Eurooppaan ja lähi-itään on tapahtunut molemmissa paikoissa erikseen: samantyylisten olosuhteiden johdosta molemmilla alueilla ollaan mahdollisesti päädytty samantyyliseen aseratkaisuun, sen sijaan että ”keksintö” olisi tuotu sellaisenaan toiselta alueelta toiselle.

Yleisen mielikuvan vastaisesti ristiretkien taisteluissa, varsinkin varhaisimpien ristiretkien aikaan, niin kristittyjen kuin muslimienkin käyttämät miekat olivat mitä todennäköisimmin suoria, ja käyriä miekkoja oli jonkin verran yhtä lailla molemmilla osapuolilla. Käyristä miekoista tuli idän ase ja symboli vasta myöhemmin.

Keskiajan kuluessa scimitar yhdistettiin yhä vahvemmin itään ja arabimaailmaan, kun taas suorasta miekasta tuli lännen ase. Eroa aiheuttivat niin sääolosuhteet, talous kuin yleisempi kulttuurikin, joiden johdosta lännessä omaksuttiin raskaampi ja lähi-idässä kevyempi haarniskointi, ja miekat luonnollisesti sopeutuivat alueidensa haarniskointiin. Vaikka scimitareja, kuten kaikkia sapeleita, käyttivät niin jalkamiehet kuin ratsuväkikin, ne olivat ehdottomasti tehokkaimmillaan, hyödyllisimmillään ja julmimmillaan hevosen selästä heilautettuna kevyesti haarniskoitua vastustajaa vastaan.

Scimitar-sapeli esiintyy myös heraldiikassa, esimerkiksi Karjalan vaakunassa, jossa käyrä sapeli symboloi itää. Alue on vuosisatojen ajan sijainnut idän ja lännen, Ruotsin ja Venäjän suurvaltojen välissä, ja vaakunassa nämä kaksi miekkatyyppiä, suora ja käyrä, ovat lukittuna ikuiseen kamppailuun. Suomen vaakunassa Suomen leijona pitää kädessään lännen suoraa miekkaa, tallatessaan idän sapelia.

Hamarapuolen koveran teroitetun ja erityisen silmiinpistävän ulkonevan levikeen nimi on yelman. Tuo lähes sarjakuvamainen kärjen uloke tekee kärjestä vahvemman ja painavamman, ja koko aseesta reilusti teräpainoisen. Tällaisen kärjen etu muihin sapelityyleihin verrattuna on se, että kärkeä saattoi tarvittessa käyttää pistoihin, vaikka toki tämän tyylisellä aseella viiltoisku oli silti huomattavasti tehokkaampi vaihtoehto. Tällaisen etupainoisen aseen käsittelyssä huomattava kärkipainoisuus saa miekan tuntumaan lähes kirvesmäiseltä. Tämäntyyliset scimitarit tekivät Arabian ratsuväestä yhden aikansa pelätyimmistä sotureista.

Hieman ovaalinmallinen kovapuinen kahva on päällystety mustalla pehmeällä nahalla, ja väisti ja perinteinen haukannokkaponsi ovat messinkiä. Korkealuokkaisista materiaaleista valmistettu scimitar on erinomainen miekka asekeräilijälle, ja myös ehdoton varuste tiettyihin itämaisiin tansseihin. Miekan mukana ei tule tuppea.

Valmistaja: Hanwei. Käsityönä tehtyjen tuotteiden mitoissa on pientä kappalekohtaista hajontaa.