Sir Francis Draken miekka

Tuotekuvaus

Francis Drake oli ensimmäinen englantilainen joka näki Tyynenmeren, joka purjehti maapallon ympäri, sekä yksi ensimmäisistä englantilaisista orjakauppiaista. Hän tuli suhteellisen vaatimattomista oloista ja lähti jo nuoruudessaan merille. Noina aikoina kauppiaan ja kaapparin välinen raja oli häilyvä, ja Drake käyttäytyi usein merirosvomaisesti. Hänen kykynsä haistaa mahdollisuus hyötymiseen oli erinomaisen kannattava Englannin ja Espanjan välisen kylmän sodan aikana 1500-luvun lopulla. Espanjalaisten mielestä Drake taas oli ongelmallinen merirosvo ja "sotien pääsyy".

Ryösteltyään menestyksekkäästi monia Espanjan siirtomaa-asutuksia Uuden maailman Atlantin puoleisella rannikolla, Drake kehitti suunnitelman tehdä samoin Tyynenmeren puolella. Vaikka hän ei virallisesti ollutkaan valtion leivissä, hänellä oli projektille kuningatar Elisabet I:n siunaus. Draken purjehdus vuosina 1577–1580 oli valtava menestys; hän purjehti maapallon ympäri, samalla aiheuttaen tuhoa Espanjan siirtomaiden satamissa ja keräten valtaisaa ryöstösaalista. Joillakin hänen teoillaan osoittautui olevan pitkäaikaisempia seurauksia kuin toisilla: purjehdittuaan Tyynellemerelle Magellanin salmen kautta Drake rantautui paikkaan, jota hän kutsui nimellä Nova Albion (Uusi Albion, Uusi-Englanti), lähellä nykyistä San Franciscoa Kaliforniassa. Hän ilmoitti valtaavansa alueen kuningatar Elisabet I:lle. Tämä näennäisesti pieni ja harmiton valtaus Tyynenmeren rannikolla muodosti myöhemmin perustan Englannin vaatimuksille, että heille kuului määräysoikeus läpi mantereen, Atlantin siirtokunnista ​​Tyynellemerelle, from sea to shining sea. Draken laiva, Golden Hind, palasi Englantiin vuonna 1580 mukanaan ennennäkemättömät rikkaudet. Puolet lastista kuului kuningattarelle, ja sen arvo oli suurempi kuin kruunun muut yhteenlasketut tulonsa sinä vuonna. Ei siis ihme, että Drakea juhlittiin, hänestä tuli kuningattaren hovin suosikki ja hänet lyötiin ritariksi.

Espanjan ja Englannin välinen sota muuttui kylmästä sodasta kuumaksi vuonna 1585. Katolisen kirkon puolustajana Espanjan kuningas Filip II halusi innokkaasti tukahduttaa pohjoisessa nousevan protestanttisuuden. Kuin monet euroopan sodat, Englannin ja Espanjan välinen sotakin oli myös osin perheriita: Filip oli ollut naimisissa Elisabetin sisarpuolen ja edeltäjän, kuningatar Marian, kanssa. Filipin ja Marian avioliitto oli ollut englantilaisten keskuudessa laajalti epäsuosittu; pelättiin, että Englanti menettäisi itsenäisyytensä Habsburgien valtakunnassa, ja protestantit pelkäsivät katolilaista vastauskonpuhdistusta ja inkvisitiota. Avioliiton myötä Filipistä tuli Englannin kuningas, mutta uusi lainsäädäntö varmisti, että tämä päti vain Marian elinaikana. Lyhyestä avioliitosta ei syntynyt lapsia, ja Maria Verisen ja Filipin katolinen vastauskonpuhdistuskin jäi lyhytikäiseksi. Marian kuoleman jälkeen Filip ehdotti naimisiinmenoa Elisabetin kanssa, mutta tämä ajatus torjuttiin. Sen sijaan, että Elisabet olisi nainut katolisen kuninkaan, hän palautti anglikaanisen kirkon valtaan, nyt kun hänen ei enää tarvinnut piilottaa protestanttisuuttaan sisarensa pelossa.

Viimeinen pisara, joka sai Filipin vannomaan hyökkäävänsä Englantiin ja nostavansa katolisen monarkin valtaistuimelle, oli entisen Skotlannin kuningatar Marian Stuartin teloitus vuonna 1587. Maria oli pakotettu luopumaan Skotlannin kruunusta yksivuotiaan poikansa, tulevan Skotlannin kuningas Jaakko VI:n, ja Englannin Jaakko I:n, hyväksi. Hän oli tuolloin hakenut turvaa serkultaan, Englannin Elisabet I:ltä, mutta koska hän Elisabetin kilpailija, ja katolinen, hänet lopulta teloitettiin. Tämä raivostutti eurooppalaisia ​​katolilaisia, ja paavi antoi Filipille valtuudet syrjäyttää Elisabet ja luvan kerätä ristiretkiveroa hankkeen rahoittamiseksi.

Drake aiheutti ristiretkelle vuoden viivästyksen, mutta lopulta vuonna 1588 Espanjan voittamaton armada purjehti Englannin kanaalin läpi. Englannin laivasto, jossa Sir Francis Drake toimi vara-amiraalina, kuitenkin esti maihinnousun, epäsuotuisien sääolosuhteiden avittamana, ja sai Voittamattoman armadan vetäytymään. Armada pakotettiin kääntymään pitkälle kotimatkalle kiertotietä, purjehtimaan pohjoiseen Skotlannin ja Irlannin ympäri. Nuo vaarallisem myrskyisät vedet aiheuttivat pakomatkalla lisää vakavia tuhoja, haaksirikkoja ja ihmishenkien menetyksiä. Espanjan voittamattoman armadan nöyryytys otettiin (englantilaisten parissa) merkkinä siitä, että Jumala tuki Englannin protestanttista uskonpuhdistusta.

Sir Francis Draken rooli Englannin pelastamisessa maihinnousulta, sekä hänen aiemmat sankarilliset ja erittäin tuottoisat toimensa kaapparina, ovat vahvistaneet hänen mainettaan yhtenä aikansa suurimmista merikapteeneista. Lähes tuhottuaan Voittamattoman armadan hänen elämänsä otti uuden käänteen, ja hänen holtiton ja välinpitämätön käytöksensä sekä kaikki ne keinotteluyritykset, jotka olivat tuoneet hänelle kunniaa, alkoivat kääntyä häntä vastaan. Seuraavana vuonna, 1589, Englanti valmisteli vastaiskua Englantilaista Armadaa, tuhotakseen espanjalaiset lopullisesti. Tämä Draken johtama sotaretki kuitenkin epäonnistui, ja tilaisuus ratkaisevaan kuoliniskuun menetettiin. Epäonnistuminen johtui osittain Draken kaapparimaisesta lähestymistavasta tehtävään, sillä hän näytti arvostavan mahdollisuutta sotasaaliiseen korkeammalle kuin merivoimien taktisia tavoitteita. Palattuaan sotaretkeltä hän menetti suosionsa. Hänen viimeiseksi jäänyt sotaretkensä vuonna 1595 Espanjan Amerikkaan oli katastrofaalinen, ja hän kuoli punatautiin.

Yhtäältä Sir Francis Drakea pidetään yhtenä tärkeimmistä hahmoista Britannian laivaston perustamisessa ja sen varhaisessa voittokulussa; hänen maailmanympäripurjehduksensa aloitti Britannian merivoimien herruuden ajan, jota kesti aina 1900-luvulle asti. Mutta toisaalta hän ei koskaan pystynyt luopumaan kaapparin elämästä, ja tämä ahneus varjosti hänen mainettaan.

Drake sai tämän miekan kuningatar Elisabet I:ltä, eikä se ollut vain seremoniallinen, vaan taisteluun tarkoitettu. Miekan alkuperäiskappale on tällä hetkellä Englannin kuninkaallisen laivaston hallussa HMS Drakessa, Devonportin laivastotukikohdassa. Vuonna 1967 kuningatar Elisabet II käytti miekkaa Francis Chichesterin ritariksi lyömiseen Lontoon Greenwichissä. Chichester oli ensimmäisenä yksin maailman ympäri purjehtinut henkilö. Miekkavalinnalla korostettiin menneisyyden kaikuja, edellinen kuningatar Elisabet oli lyönyt oman Sir Franciksensa ritariksi lähes 400 vuotta aiemmin.

Terän kaiverruksissa on kuvattuna kuninkaallinen kruunu, Tudor-ruusu, ja astrolabi, joka symboloi hänen maailmanympäripurjehdustaan. Kahvaosa, väisti ja ponsi on koristeltu tammenlehti- ja -terhokuvioin.

Helppohoitoisesta ruostumattomasta teräksestä valmistetut Marton miekat soveltuvat koristeeksi, asun osaksi, keräilyesineeksi sekä kevyisiin leikkausharjoituksiin. Materiaali ei sovellu miekkailuun toisia teräsmiekkoja vastaan tai rajumpiin leikkausharjoituksiin. Miekan mukana ei tule huotraa.

• Kokonaispituus: 102,9 cm
• Terän pituus: 94 cm
• Kahvan pituus: 17,8 cm
• Ponsi: 8 cm
• Paino: 2,18 kg
• Terän leveys väistillä: 4,39 cm
• Terän paksuus väistillä: 4,35 mm
• Terän materiaali: 420 ruostumaton teräs
• Terävyysaste: Teroittamaton
• Valmistaja: Marto (Toledo, Espanja)