Tanegashima lunttulukkopistooli, Japani n.1600-1800

Tuotekuvaus

Tanegashima oli lunttulukkotoiminen ampuma-ase, joka saapui Japaniin portugalilaisten mukana. Aseen nimi juontuu japanilaisesta Tanegashiman saaresta, jonne portugalilaiset ankkuroivat laivansa vuonna 1543. Saarelaiset alkoivat kopioida portugalilaisten mukanaan tuomien aseiden mekanismeja.

Lunttulukkomekanismi käyttää kytevää nyöriä, eli sytytyslankaa, joka lasketaan sankkipannussa olevan ruudin päälle lunttupihdin, eli serpentiinin, avulla. Kun lunttu sytytetään, se jää kytemään. Hiiltynyt kangasrakenne ei syty palamaan ilmiliekkiin, vaan kytee pikkuhiljaa pitäen kuumuutta ja kipinää yllä. Lunttua on käytetty pitkään tuluksien kanssa yhdessä tulen luomiseen. Lunttua käytettiin myös ensimmäisissä käsikäyttöisissä tuliaseissa jo 1400-luvun alkupuolella. Lunttulukon huonoja puolia toki oli muitakin kuin vain avotulen ja ruudin yhdistämisestä koituvat onnettomuudet. Sytytyslanka piti pitää jatkuvasti palamassa, mikä märällä kelillä oli hankalaa. Sytytyslanka myös hohti pimeässä, mahdollisesti paljastaen kantajansa sijainnin. Sytyslankaa oli myös epätaloudellista pitää käyttövalmiina pitkiä aikoja, sillä lanka kului palaessaan, varsinkin kun sitä varmuuden vuoksi yleensä poltettiin molemmista päistä. Kaikista haitoistaan huolimatta lunttulukkoa käytettiin musketeissa pitkälle 1600-luvulle asti.

Lunttulukkoaseet saapuivat Japaniin Sengoku-kaudella, ja niitä käytettiin laajasti sen ajan konflikteissa. Jo muutamassa vuodessa aseet muuttivat Japanin sodankäynnin tapoja pysyvästi, sillä lunttulukkoaseen tehokkaan käytön oppiminen oli erittäin helppoa ja nopeaa, jopa kouluttamattomille sotilaille. Kaikki merkittävät sotapäälliköt, daimyot, ottivat tuliaseet käyttöön, kuuluisa Oda Nobunaga etunenässä, kun hän jo vuonna 1549 määräsi 500 asetta valmistettavaksi armeijoilleen. Uudella tuliaseella oli epäilemättä etunsa kantaman suhteen, ja luodit pystyivät lävistämään lähes minkä tahansa haarniskan ja kilven. Mutta pitkäjousellakin (yumi) oli edelleen tärkeä rooli. Vuonna 1567 toinen daimyo, Takeda Shingen (Kain tiikeri), ilmoitti: "Tästä lähtien tuliaseet ovat tärkeimmät aseet... katsokaa että kyvykkäimmät miehenne kantavat tuliaseita." Oda Nobunaga esimerkiksi käytti Tanegashimaa mahtavaa Takeda-klaania vastaan ​​vuonna 1575, kun hänen 3000 tuliasein varustautunutta sotilastaan auttoi voittamaan taistelun ampumalla tuhannen laukauksen yhteislaukauksia. Vuonna 1584 suurin osa Date Masamunen, huomattavan samurain ja daimyon, johtamista sotilaista oli aseistettu tuliaseilla. Japani innostui näistä uusista aseista niin paljon, että se ohitti kaikki Euroopan maat absoluuttisessa tuotantomäärässä. Japanin hyökätessä Koreaan vuonna 1592 noin neljännes 160 000 miehen hyökkäysjoukosta oli tuliasein varustautuneita.

Tanegashimaa käyttivät sekä samurait että heidän jalkaväkensä, ashigarut. Suhteellisen rauhallisen Edo-kauden aikana vuosina 1603–1868 tanegashiman käyttö lopulta väheni, koska tuona aikana ei juurikaan ollut suuria konflikteja, joissa aseesta olisi ollut hyötyä. Usein katana oli yksinkertaisesti käytännöllisempi ase. Koska ulkoisia vihollisia ei ollut yli 200 vuoteen, tanegashimasta tuli vähemmän ase ja enemmän työkalu villieläinten pelotteluun. Samurait käyttivät tanegashimaa pääasiassa metsästykseen ja maalitauluharjoitteluun, mutta suurin osa aseista siirrettiin daimyoiden asevarastoihin. Viimeinen samurai-haarniskojen ja perinteisten aseiden, kuten Tanegashiman, käyttö Japanissa oli vuoden 1877 Satsuman kapinan aikana, kun Meijin hallinto nujersi viimeiset samurait ja heidän vastarintansa modernisaatiota kohtaan.

Tämä japanilainen lunttulukkopistooli eli tan-zutsu on harvinainen esimerkki siitä miten alunperin eurooppalaisia tuliaseita sovellettiin paikallisissa olosuhteissa. Lunttulukkopistooli oli usein enemmän koristeellinen kuin toiminnallinen esine,  joka samurai-luokan keskuudessa nähtiin enemmän statussymbolina kuin sodankäynnin työkaluna. Tämä johtui siitä, että ne eivät olleet parhaimmillaan avoimilla taistelukentillä. Korkeaarvoiset komentajat toki saattoivat käyttää niitä itsepuolustukseen.

Tämä upea, Tanegashima lunttulukkopistoolin jäljennös tuo 1500-luvun Japanin hengen asekokoelmaasi. Tämän aseen muotokieli on uskollisesti alkuperäisen Sengoku-kautta muokanneen aseen mukainen. Pistooli on valmistettu ensiluokkaisista materiaaleista, ja se toimii autenttisena esillepanokappaleena ilman toiminnallisen aseen riskejä. Tanegashima on täydellinen Japanin historian harrastajille, ja siinä yhdistyy kauniisti perinteinen käsityötaito ja varhainen ampuma-aseteknologia. Lisää ripaus samurai-ajan sodankäyntiä kokoelmaasi!

Yhteensopiva Tanegashima kivääri löytyy -täältä-.

• Tämä ase on tarkka kopio alkuperäisestä. Asejäljitelmä on kokonsa ja painonsa puolesta kuin alkuperäinen. Sen mekanismit ovat toimivia.  Aseen pystyy kuivalaukaisemaan kuten oikean.  Valmistusmateriaalista johtuen aseen mekanismit eivät loputtomiin kestä aseen virittämistä ja laukaisua.
• Asekopion valmistuksessa on käytetty valumetallia ja aitoa puuta. Koristeaseessa käytetty samakki eroaa monin tavoin teräksestä, eli ase ei kestäisi ampumisessa syntyvää painetta, sillä ei voi oikeasti ampua, eikä sitä voi millään keinoin muuttaa ampumakäyttöön sopivaksi.
• Koristeampuma-aseet ovat Suomessa ja monissa muissa maissa lupavapaita, mutta koska ase näyttää oikealta sitä ei tule pitää esillä julkisilla paikoilla.
• Jäljitelmäase soveltuu erinomaisesti historianelävöitykseen, teatterinlavalle, elokuva- ja videoprojekteihin, historiakeräilijöille ja koristeeksi.
• Pituus: 55 cm
• Paino: 1,04 kg
• Valmistaja: Denix, Espanja

Tämän tuotteen luonteen vuoksi luethan tuotetta mahdollisesti koskevista toimitusvaihtoehdoista ja –rajoituksista, mikäli olet tilaamassa tuotetta Suomen ulkopuolelle. –Lue lisää kansainvälisestä postituksesta-