El Cidin “Tizona” -miekka

Tuotekuvaus

Kastilialainen ritari Rodrigo Diaz de Vivar, paremmin tunnettu nimellä El Cid Campeador, on Espanjan kansallissankari 1000-luvulta. Hänet esitetään usein uskollisen ritarin esikuvana, äärettömän taitavana ja onnekkaana sotilaana, joka ei koskaan hävinnyt ainuttakaan taistelua. Hän oli myös oman tiensä kulkija ja onnenonkija, jonka uskollisuus vaihtui kulloinkin vallitsevien tuulien mukaan. Rodrigo oli Kastilian kuningas Sancho II:n palveluksessa ja vastasi tuhatta miestä auttaen murskaamaan vastustajia, kuninkaan veljet näiden mukana. Kuninkaan epäilyttävän äkillisen kuoleman johdosta kruunu siirtyi tämän veljelle Alfonso VI:lle, jota vastaan Rodrigo oli aiemmin taistellut. Sanomattakin on selvää, että hänen uskollisuutensa kyseenalaistettiin, ja lopulta hänet ajettiin maanpakoon. Rodrigo ei kauaa ollut uutta isäntää vailla, vaan hän tarjosi sotilaallisen neroutensa Zaragozan emiirin käyttöön. Emiiri antoi hänelle kunnianimen as-sayyid (lordi tai mestari), joka mukautui espanjalaisten suussa muotoon El Cid.

Reconquista, sodat Iberian niemimaan maureja vastaan, olivat alkujaan valloitussotia. Kun Alfonso VI valloitti Toledon takaisin kristityille vuonna 1085, oli se ensimmäinen suuren kaupungin valloitus Al-Andalusissa, mikä korosti uudelleenvalloituksen uskonnollista puolta. Tämä kiristi jännitteitä, ja hyvin pian molemmat osapuolet olivat julistaneet Pyhän sodan toistaan vastaan. Kaksinapainen järjestelmä pakotti vielä itsenäiset tai neutraalit kuningaskunnat hylkäämään vanhat ei-uskonnolliset liittoumansa. Paavillisia aneita myönnettiin uskonnollisten vapautussotien taistelijoille niin Pyhällä maalla kuin Iberian niemimaallakin; kehityskulku, joka lopulta kulminoitui ensimmäiseen ristiretkeen vuonna 1095. Hävittyään erään suuren taistelun Alfonso nöyrtyi ja kutsui El Cidin takaisin puolelleen. Niin suuressa arvossa El Cidin apu oli, että hän sai kuninkaalta luvan pitää kaikki ne maat, jotka hän saisi valloitettua takaisin maureilta. El Cid Campeador, mestari, valloitti Valencian takaisin vuonna 1094, nimellisesti kuninkaalleen, mutta käytännössä vain itselleen, ja hallitsi aluetta kuolemaansa asti.

Kaksi El Cidille kuuluneeksi sanottua miekkaa on säilynyt meidän päiviimme asti: Tizona ja Colada. Colada on esillä Madridin Real Armeriassa, ja Tizona, jonka jäljitelmä tämä miekka on, oli viime aikoihin asti Toledon armeijamuseossa, mutta on nyt Museo de Burgosissa. Legendan mukaan miekan voima riippuu sen kantajasta ja se kauhistuttaa arvottomia vastustajia, ja onpa se tehnyt myös ihmeitä El Cidin kuoleman jälkeenkin.

Kuten monien kuuluisien sankareiden miekkojen kanssa, on esineiden tosiasiallinen historiallisuus usein vähän niin ja näin. Miekassa on leveä tyypin XIII terä, jossa on kaiverrus ”Minä olen Tizona, joka tehtiin vuonna 1040”. Kahva on espanjalais-arabialaista tyyliä, jossa on näyttävän koristeellinen kaareutuva väisti, jollaisia on totuttu näkemään lähinnä myöhäiskeskiaikaisissa tai renessanssiajan miekoissa. Terää lukuunottamatta siis muut miekan yksityiskohdat ajoittaisivat miekan lähemmäs katolisten majesteettien, Ferdinandin ja Isabellan aikaa 1400-luvun lopulle, kuin 1000-luvulle. Tällainen esineen ajoittaminen toki pilaisi hyvän tarinan, ja kukapa sitä haluaisi! Ei ainakaan miekasta yli 1,5 miljoonaa euroa maksanut museolaitos.

Tizona-miekka on saatavilla kahdessa eri koossa: täysimittaisena 95.4 cm miekkana sekä kirjeenavaajana.

Helppohoitoisesta ruostumattomasta teräksestä valmistetut Marton miekat soveltuvat koristeeksi, asun osaksi, keräilyesineeksi sekä kevyisiin leikkausharjoituksiin. Materiaali ei sovellu miekkailuun toisia teräsmiekkoja vastaan tai rajumpiin leikkausharjoituksiin. Miekan mukana ei tule huotraa.

• Kokonaispituus: 95,4 cm
• Terän pituus: 76,8 cm
• Kahvan+ponnen pituus: 16,5 cm
• Paino: 1,38 kg
• Terän leveys väistillä: 4,21 cm
• Terän paksuus väistillä: 5,22 mm
• Terän materiaali: 420 ruostumaton teräs
• Terävyysaste: Teroittamaton
• Valmistaja: Marto (Toledo, Espanja)