Spartalaiskilpi

Tuotekuvaus

Ensimmäinen Persian imperiumi oli Kyyros Suuren, tuon kuninkaiden kuninkaan, Assyyrian raunioille perustama. Vuoteen 500 EAA mennessä Dareios I hallitsi niin valtaisaa imperiumia, ettei toista sellaista oltu ennen, ja harvoin sittemmin on nähty. Mutta kapiniota puhkesi, kuten niillä on tapana, ja Dareioksen mitta tuli täyteen kreikkalaisten niskottelusta. Niin saivat alkunsa persialaissodat, joista suuri historioitsija Herodotos kertoo värikkäästi. Vuonna 490 eaa. etenevät persialaisjoukot pysäytettiin ensimmäisen kerran Marathonin taistelussa. Kosto tästä tappiosta jäi Dareioksen pojan Kserkseksen kontolle. Hän kokosi suurimman kuviteltavissa olevan armeijan (Herodotoksen ja muiden aikalaisten mukaan miljoonia, nykykäsityksen mukaan 100–200 000 miestä) ja asetti Kreikan niemimaan kohteekseen.

Tällä välin kreikkalaiset kaupunkivaltiot onnistuivat omista sisäisistä sodistaan huolimatta tekemään jonkinlaista yhteistyötä persialaisia vastaan. Kun sana saapui, että persialaisjoukot lähestyivät, Spartasta liikeni kuitenkin vain 300 hopliitin joukko kuningas Leonidas johtajanaan, sillä oli uskonnollisen juhlan ja olympialaisten aika, ja näiden aikana sotiminen olisi ollut pyhäinhäväistystä. Muista kaupunkivaltioista tuli hieman suuremmat joukot, mutta silti kreikkalaiset olivat niin alivoimaisia, että he marssivat kohti varmaa kuolemaa, kuten Delfin oraakkelikin ennusti.

Armeijoiden kohtaaminen tapahtui Thermopylain solassa, joka oli kreikkalaisten strateginen puolustuskohde. Kserkses vaati Spartaa luovuttamaan aseensa, johon Leonidas lakonisesti vastasi ”Molon labe.” ”Tulkaa ottamaan.” Spartalaiset, thespialaiset ja muut kreikkalaiset pidättelivät persialaisia solassa kolmen päivän verran, jonka aikana he onnistuivat lähes täysin päihittämään maailman ensimmäisen eliittityöryhmän, “Kuolemattomat”, mutta lopulta heidät petettiin ja saarrettiin. Vaikka he olisivat voineet paeta, spartalaiset jäivät puolustamaan solaa, mahdollistaen muiden kreikkalaisten vetääntymisen ja selviytymisen. Yleistä käsitystä vastoin, kaksi spartalaista selvisi kertomaan tarinaa. Pantiteeksi kutsuttu sotilas oli viemässä viestiä eikä ehtinyt takaisin ajoissa taisteluun. Myöhemmin elämässään hän hirttäytyi häpeästä. Toinen selviytyjä, lempinimeltään “Aristodemos Pelkuri”, sai Leonidakselta käskyn vetäytyä yhdessä Eurytoksen kanssa, koska he molemmat kärsivät vakavista silmätulehduksista. Eurytos, toisin kuin Aristodemos, palasi taisteluun ja kuoli sokeana miehenä taistelun temmellyksessä. Herodotos uskoi, että jos sekä Aristodemos että Eurytos olisivat palanneet elossa tai jos vain Aristodemos yksin olisi ollut sairas ja vapautettu taistelusta, spartalaiset eivät olisi syyttäneet Aristodemosta. Aristodemosta pidettiin pelkurina, ja hän joutui tovereidensa nöyryyttämäksi ja häpäisemäksi; Herodotoksen sanoin: ”Kukaan ei antanut hänelle tulta sytykkeeksi eikä puhunut hänelle; häntä kutsuttiin Aristodemos pelkuriksi.” Myöhemmin hän lunasti maineensa kaatumalla ratkaisevassa Plataiain taistelussa.

Yksi pääsyistä siihen, miksi kreikkalaiset onnistuivat pitämään solaa, oli ero heidän ja persialaisten aseistuksessa, sillä persialaiset kantoivat kevyitä puukilpiä ja lyhyitä keihäitä, kun taas puolestaan kreikkalaisilla oli pidemmät keihäät ja tujummat kilvet.

Vielä tänäkin päivänä taistelukentällä on muistomerkki, jossa lukee: ”Vieras, Spartaan vie tämä viesti / me lepäämme tässä / täyttäen käskyä lain / maallemme uhrautuen.” Spartalaisten perääntymättömyys ja antautumattomuus kuitenkin innoitti muita kreikkalaisia, ja seuraavana vuonna koottiin kaikkien aikojen suurin hopliittiarmeija ja persialaiset ajettiin Kreikasta, Salamiksen ja Plataiain taisteluiden voittojen ansiosta.

Thermopylain taistelun henki, moraalisesti ylempi pieni toverijoukko jaloa aatetta puolustamassa, vastassaan lauma omaa tahtoa vailla olevia taisteluun pakotettuja orjasotureita, on innoittanut lukemattomia muita sittemmin. Spartalaisten ”antakaa meille vapaus tai antakaa meille kuolema”-tyyppinen taistelutahto vaikutti ja vaikuttaa yhä tietyssä mielessä isänmaallisiin armeijoihin, jotka kokevat puolustavansa kotimaataan hyökkäysjoukkoa vastaan.

Tämä kuuluisa taistelu on saanut useita kulttuurisia uudelleentulkintoja Herodotoksen aikojen jälkeen. Tämä kilpi ammentaa suoraan inspiraatiota Frank Millerin kuuluisasta graafisesta novellista ja  novelliin perustuvasta elokuvasta “300”. Tämä massiivinen kilpi on valmistettu teräksestä ja päällystetty antikoidulla messingillä. Kilven takaosa on täysin vuorattu ja siinä on nahkapäällysteinen kahva. Sen halkaisija on 91 cm ja paino noin 7,7 kg.

• Kilpi on identtinen Leonidaksen ja hänen joukkojensa elokuvassa “300” käyttämän kilven kanssa
• Halkaisija: 91 cm
• paino: 7.7 kg
• Windlass Steelcraftsin valmistama