Katolisten majesteettien pitkämiekka

Tuotekuvaus

Espanjan yhdistymisen voidaan laskea alkaneen Aragonian Ferdinandin ja Kastilian Isabellan avioliitosta vuonna 1469. Molemmat olivat perimysjärjestyksessä seuraavina omissa kuningaskunnissaan, joita he lopulta hallitsivat yhdessä kaksoismonarkkeina. Heidän yhteisenä mottonaan oli "Tanto monta", niin toinen kuin toinenkin, eli vapaasti käännettynä ”tasaveroisia”. Koska Ferdinand ja Isabella olivat pikkuserkkuja, olisi heidän avioliittonsa vaatinut paavin luvan. Geopoliittisista syistä paavi kieltäytyi lupaa myöntämästä, joten he väärensivät hänen suostumuksensa. Muutamaa vuotta myöhemmin uusi, myötämielisempi paavi julkaisi luvasta väärentämättömän paavillisen bullan.

Kastilia ja Aragonia pysyivät monarkkiensa avioliitosta huolimatta erillisinä kuningaskuntina, mutta koska näillä oli läheiset suhteet, he onnistuivat vakiinnuttamaan valtansa Iberian niemimaalla. Aragonian intressit keskittyivät ensisijaisesti Välimerelle, Italiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Kastilian ulkomaiset intressit puolestaan olivat Atlantilla. Isabella oli  Kristoffer Kolumbuksen matkojen päärahoittaja, ja kaikki Uuden maailman siirtokunnat vallattiinkin itse asiassa muodollisesti Kastilian kruunulle, ei Espanjalle.

Paavi Aleksanteri VI (syntyjään Rodrigo di Borja, epäilemättä yksi kuuluisimmista keskiaikaisista paaveista ja aragonlaisen Borgia-suvun maallistumisen, nepotismin ja korruption ruumiillistuma) antoi Ferdinandille ja Isabellalle arvonimen Reyes Católicos, katoliset majesteetit, koska he puolustivat katolista uskoa kuningaskunnissaan. Heidän hallituskautensa sijoittuu reconquistan, takaisinvalloituksen, aikaan, sen viimeisiin vuosiin. Reconquistan päämääränä oli karkoittaa islaminsuskoiset maurit Iberian niemimaalta. Tämä alkoi vuonna 711, kun maurit, pääasiassa pohjoisafrikkalaiset berberisotilaat, ylittivät Gibraltarin salmen ja aloittivat visigoottien Hispanian kuningaskunnan valloituksen. Arabihallinto kesti suuressa osassa Iberian niemimaata 300 vuotta, Granadassa 770 vuotta. Kristilliset valtakunnat pystyivät lopulta valtaamaan alueita pohjoisesta edeten. Ferdinand ja Isabella saattoivat reconquistan päätökseen Granadan antautuessa 2. tammikuuta 1492. Tätä tapahtumaa oli todistamassa muun muassa Kristoffer Kolumbus. Reconquistan aikana syntyi ensimmäisen moderni vakinainen armeija, joka oli myös modernin sodankäynnin edelläkävijä, mihin Espanjan sotilaallinen voima ja arvovalta pitkälti 1500-luvulla perustui.

Toinen työkalu Isabellan ja Ferdinandin katolisessa työkalupakissa oli jotain, mitä kukaan ei odottanut: inkvisitio. Katoliset majesteetit päättivät ottaa inkvisition käyttöön Kastiliassa ja saivatkin tähän valtuuttavan paavin bullan. Oletettavasti tällä kertaa väärennökselle ei ollut tarvetta. Heidän hallituskautensa aikana, ja pitkään sen jälkeen, Espanjan inkvisitio toimi aktiivisesti, syyttäen ihmisiä havaitsemistaan hairahduksista katolisen oikeaoppisuuden tieltä.

Katoliset majesteetit varmistivat hyödylliset avioliitot lapsilleen vahvistaakseen valtaansa: Katariina Aragonialainen meni naimisiin Englannin kuningas Henrik VIII:n kanssa. Tämä avioliitto johti kuuluisaan avioeroon ja sen myötä Englannin uskonpuhdistukseen. Liitosta syntynyt tyttärentytär Maria I ansaitsi lempinimen "Verinen", kun hän suvun perinteitä ja katolisen majesteetin titteliä kunnioittaen yritti kumota Englannin protestanttiset uudistukset polttamalla kerettiläisiä roviolla. Isabellan ja Ferdinandin toisen tyttären, Joannan, pojasta puolestaan ​​tuli Espanjan ensimmäinen kuningas Kaarle I, kuin myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle V. Kaarle yhdisti kaikki isovanhempiensa keräämät alueet ja liitti ne perimiinsä Habsburgien alueisiin, mikä johti Espanjan imperiumiin, jonka yllä aurinko ei koskaan laskenut.

Tämän katolisten majesteettien seremoniallisen pitkämiekan alkuperäiskappale on nykyään esillä Madridin kuninkaallisessa asevarastossa. Isabella ja Ferdinand aateloivat tällä miekalla Kristoffer Kolumbuksen hänen palatessaan ensimmäiseltä Amerikan-matkaltaan, ja miekkaa käytettiin kuninkaallisen vallan symbolina juhlallisissa hovitilaisuuksissa aina 1700-luvulle asti. Miekan ponnessa on neljä reikää, jotka antavat sille ristin muodon. Väistiin on kaiverrettu Isabellan ja Ferdinandin motto: "Tanto monta, monta tanto", "Sen arvoinen kuin on toinen, niin on toinenkin." Tämä miekka on varsin erityinen kaikkien niiden miekkojen joukossa, jotka vetoavat kuuluisiin historiallisiin juuriinsa, sillä miekka on ollut yhtäjaksoisesti kuninkaallisessa inventaariossa aina katolisten majesteettien seuraajan, Kaarle V:n, ajoista lähtien.

Helppohoitoisesta ruostumattomasta teräksestä valmistetut Marton miekat soveltuvat koristeeksi, asun osaksi, keräilyesineeksi sekä kevyisiin leikkausharjoituksiin. Materiaali ei sovellu miekkailuun toisia teräsmiekkoja vastaan tai rajumpiin leikkausharjoituksiin. Miekan mukana ei tule huotraa.

• Kokonaispituus: 121,4 cm
• Terän pituus: 93,1 cm
• Kahvan pituus: 26,9 cm
• Ponsi: 8 cm
• Paino: 2,48 kg
• Tasapainopiste väististä: 16,5 cm
• Terän leveys väistillä: 4,93 cm
• Terän leveys 40mm kärjestä: 3,08 cm
• Terän paksuus väistillä: 5,6 mm
• Terän paksuus 40mm kärjestä: 5,58mm
• Terän materiaali: 420 ruostumaton teräs
• Terävyysaste: Teroittamaton
• Valmistaja: Marto (Toledo, Espanja)