Rikhard Leijonamielen standaari

Tuotekuvaus

Rikhard I oli Englannin toinen Plantagenet-suvun kuningas vuosina 1189-1199 ja oman aikansa ritarillinen sankari ja jalo ristiretkeilijä, vaikka epäilemättä myös väkivaltainen ja julma kuningas. Kuten useimmat Plantagenet-suvun vesat, Rikhard oli jatkuvasti sotajalalla, ei ainoastaan vihollisiaan vaan myös sukulaisiaan vastaan. Englannin kruununkin hän sai taisteltuaan siitä niin isänsä kuin veljiensäkin kanssa. Rikhard veljineen oli jo aiemmin noussut isäänsä Henri II:ta vastaan, äitinsä Eleonoora Akvitanialaisen yllytyksestä. Kapina epäonnistui, ja Eleanor vangittiin jotta isä kykeni kiristämään pojiltaan ainakin nimellistä uskollisuutta. Rikhard keräsi vuosien ajan kunniaa pätevänä sotapäällikkönä, mutta myös mainetta julmana kapinoiden kukistajana. Lopulta Ranskan kuninkaan Filip II:n avulla Rikhard kukisti isänsä ja veljensä ja hänestä tuli Englannin kuningas.

Rikhard oli suurimman osan hallintokaudestaan sotaretkillä ja valtasi maita Englannin lipun alle. Kuuluisin hänen sotaretkistään on Kolmas ristiretki Jerusalemiin, jossa eurooppalaiset sotavoimat ottivat Rikhardin johdolla mittaa Saladinin johtamista muslimijoukoista. Rikhard oli äkkipikainen ja oikukas johtaja, ja lopulta muut johtajat saivat kylläkseen ja hän jäi vaille liittolaisia. Lisänimen Leijonamieli hän sai urheasta ja hurjasta johtamistyylistään taisteluissa. Paluumatkalla Jerusalemista Rikhard, temppeliritariksi naamioituneena, jäi vangiksi Itävallassa. Vangitsija oli hänen aiempi ristiretkeläisliittolaisensa, jota hän oli solvannut ja loukannut, ja tämä piti Rikhardia vankina muutaman vuoden. Äiti Eleanor ryhtyi keräämään kuninkaallisia lunnaita Rikhardin vapauttamiseksi, samalla kun hänen veljensä Juhana tarjosi vastalunnaita vankeuden jatkamisen puolesta. Eleanorin lunnaat hyväksyttiin, ja Rikhard pääsi viimein palaamaan Englantiin jossa Juhana-veli oli, kunnon Plantagenet-tyyliin Ranskan kuninkaan avustuksella tietysti, juuri kaappaamassa kruunua.

Rikhardin henkilökohtainen kyvykkyys oli inspiroivaa hänen johtamilleen joukoille, hänen mottonsa Dieu et mon Droit ”Jumala ja minun oikeuteni” on yhä Britannian kuningashuoneen mottona, ja hänen heraldinen tunnuksensa, kolme leijonaa, on yhä osa kuninkaallista vaakunaa.

Rikhardin vaakunaa, jossa on kolme kultaista leijonaa, käytettiin kuninkaallisena vaakunana vuoteen 1340. Tämän jälkeenkin kolmella leijonalla on ollut keskeinen osa Englannin kuninkaallisessa vaakunassa muiden symboleiden ohella. Myymämme tyyppistä lippua,  stadaaria, saivat kantaa korkea-arvoiset ritarit taistelukentillä, sekä paronit, prinssit ja tietysti hallitsija itse. Tämä kuninkaallinen banneri eroaa Englannin kansallislipusta, pyhän Yrjön rististä, sillä se ei edusta niinkään maata tai aluetta vaan symbolisoi monarkin suvereeniutta. Kolmea leijonaa käytettään myös nykyaikana kansallissymbolina, varsinkin urheilukentillä. Englannin jalkapallomaajoukkueen lempinimi ”Kolme Leijonaa” on tästä hyvä esimerkki.

Tämä ylellinen standaari on valmistettu paksusta punaisesta sametista, ja leijonat on kirjailtu lipun etupuolelle. Lipussa on kolme kangaslenkkiä, joilla voit ripustaa sen joko airueesi trumpettiin, tai vaihtoehtoisesti verhotankoon tai muuhun seipääseen tuomaan ripauksen keskiaikaista viehätystä kotisi sisustukseen.

• Tällaista lippua Rikhard Leijonamieli käytti ollessaan Englannin kuninkaana vuosina 1189-1199
• Lippua saivat kantaa korkea-arvoiset ritarit taistelukentillä, sekä paronit, prinssit ja tietysti hallitsija itse
• Valmistettu paksusta samettikankaasta
• Lenkit ovat noin 10 cm pitkiä ja 5,5 cm leveitä
• Leveys noin 56 cm
• Korkeus 104 cm