Saksalaiset pistesidottavat käsipanssarit – 1460–1500

Tuotekuvaus

1300- ja 1400-luvun keskiaikaiset levypanssarit on karkeasti luokiteltu italialaiseen ja saksalaiseen tyyliin. Saksa ja Italia olivat kaksi johtavaa panssarikehityksen ja valmistuksen keskusta Euroopassa. Niiden malleja ja tyyliä kopioitiin, vaikka ne olisikin valmistettu ja niitä olisi käytetty jossain muualla Euroopassa. Italialaistyylinen panssari oli tyylillisesti pyöreää, sileää ja tasaista teräspintaa, kun taas saksalaisessa tyylissä oli uria, harjanteita, huippuja ja teräviä käänteitä. Sileä ja pyöreä panssari kilpeää helposti sivuun iskut ja nuolet, mutta harjanteet ja urat taas antavat teräkselle lisää lujuutta ja rakenteellista vahvuutta. Käytännön seikkojen lisäksi luonnollisesti myös visuaalinen tyyli merkitsi paljon rikkaille keskiaikaisille ritareille, jotka halusivat näyttää muodikkaalta ja tyylikkäältä niin arkivaatteissa kuin haarniskassaankin.

Goottityylinen panssarointi kehittyi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella 1400-luvun alkupuoliskolla, ja se peilasi goottilaista arkkitehtuuria kaarineen, terävine siluetteineen ja pystyviivoineen. Panssarien uurteet, kaarteet ja harjanteet olivat paitsi koristeellisia, mutta ne myös tukevoittivat panssarin rakennetta sekä ohjasivat nuolien, miekkojen ja tikarien iskut, pistot ja viillot pois kohteestaan. Nimitys gotiikka syntyi Italiassa renessanssiaikana kuvaamaan ”barbaarien” eli goottien rakennustaidetta. Tätä ”barbaarista saksalaistyyliä” käytettiin rakennuksien lisäksi myös haarniskoinnissa.

1200-luvun lopulla rengashaarniskaa ryhdyttiin vahvistamaan pienin rautalevyin, ja ensimmäisenä paneuduttiin kyynärpään ja olkapään suojauksen parantamiseen. 1300-luvun puolivälin tienoilla myös kyynärvarsi ja olkavarsi saivat suojakseen kaarevat lisälevyt, vambracen ja rerebracen. Viimein 1300-luvun loppuun mennessä nämä suojat olivat kehittyneet nivelletyiksi ja yhtenäisiksi koko käden peittäviksi haarniskoiksi. Varsinkin mannereurooppalaiset käsisuojat olivat tyypillisesti tällaiset ¾-mittaiset ja niitä käytettiin yhdessä erillisten olkapääsuojien kanssa.

Saksalaistyylissä panssareissa käytettiin enemmän avoimempaa, vain käden päälipuolta suojaavaa levyhaarniskaa rengashaarniskan kanssa, kun taas milanolainen – tai italialaistyyli – suosi koko käden ympäröivää levyhaarniskaa. Vambrace suojaa kyynärvartta, couter kyynärpäätä ja rerebrace olkavartta. Nämä muutamista pisteistä yhteen sidotut käsivarsipanssarin osat ovat kiinni toisissaan nahkanyörein, ja suojaavat käden siten, että käsi pysyy täysin liikkuvana; luonnollisesti tämä olikin toimivan haarniskan elinehto. Kyynärpääkupin eli couterin sivussa oleva siipi suojasi haavoittuvaista kyynärtaivetta. Siiven muotokieli muuttui huomattavasti ajan ja paikan mukaan aina yksinkertaisista soikioista sydämiin ja suuriin uurrettuihin goottityylisiin siivekkeisiin. Näiden käsisuojien siipi kaartuu sisäänpäin ja suojaa kyynärtaipeen erittäin hyvin.

Nämä käsivarsipanssarit liikkuvat erittäin hyvin, eivätkä rajoita mitään normaaleja käsien liikeratoja. Kyynärpääsuoja on nahkanyöreillä kiinni käsivarsi- ja olkavarsisuojissa. Osien erillisyys ja pistesidottu kiinnitystapa tekee näistä käsivarsipanssareista mukavat ja monipuoliset käyttää. Kiinnitystapa helpottaa tietysti myös mahdollisten taisteluvaurioiden korjaamista. Panssariosissa on useammat kiinnitysreiät, jotta niiden kokoa ja istuvuutta saa säädettyä käyttäjän koon mukaan. Käsipanssari kiinnitetään yläpään nahkareunuksesta roikkumaan erillisillä kiinnitysnyöreillä joko rengashaarniskaan tai haarniskatakkiin. Näin käsipanssari ei pääse valumaan alaspäin. Yläpään kiinnityksen lisäksi panssari kiristetään nahkahihnoilla kyynärpään, ranteen ja hauiksen kohdalta.

• Kokonaispituus n. 54 cm
• Leveys ranteen kohdalla 12 cm, leveys hauiksen kohdalla 19 cm
• Paino n. 2,30 kg/pari
• Valmistettu 1,2 mm teräksestä. Teräksen paksuus saattaa hieman vaihdella valmistuksessa käytetyistä käsityömenetelmistä johtuen.
• Paketissa suojat molemmille käsille
• Valmistaja: Marshall Historical